Hallitus keskiajalla

Hallitus keskiajalla
David Meyer

Jos haluat ymmärtää paremmin elämää keskiajalla, sinun on ymmärrettävä, miten hallinto oli rakennettu. Keskiaika oli suuren myllerryksen aikaa, ja yksi valta hallitsi hallitusta korkealla keskiajalla.

Hallinto keskiajalla voidaan jakaa kolmeen luokkaan - varhaiskeskiaika, korkeakeskiaika ja myöhäiskeskiaika. Hallinto näytti erilaiselta kullakin kaudella. Myöhäiskeskiajalla kaikkialla Euroopassa oli vakiintuneita monarkioita.

Selitän, miten hallintorakenne muuttui keskiajalla, jotta näet, mistä se alkoi ja mihin se päättyi renessanssissa. Pohdimme myös, mikä rooli kirkolla oli hallituksessa ja miten feodaalijärjestelmä vaikutti keskiajan hallintoon.

Sisällysluettelo

    Miten hallitus rakentui keskiajalla?

    Hallitus muuttui paljon keskiajalla. Keskiaika voidaan jakaa kolmeen alaluokkaan :

    • varhaiskeskiaika (476 - 1000 jKr.).
    • korkea keskiaika (1000 - 1300 jKr.).
    • myöhäiskeskiajalla (1300-1500 jKr.) [3].

    Keskiaika on jännittävä ajanjakso, sillä niin paljon muuttui keskiajan alusta loppuun. Katsotaanpa, miten hallinto muuttui kolmella keskiajan ajanjaksolla, jotta ymmärtäisimme paremmin tuon ajan hallintorakennetta.

    Hallitus varhaiskeskiajalla

    Keskiaika alkaa Länsi-Rooman keisarikunnan kaatumisen jälkeen vuonna 476 [2]. Länsi-Rooman keisarikunta pyrki hallitsemaan Eurooppaa, ja sillä oli jalansijaa lähes jokaisessa suuressa eurooppalaisessa valtiossa, jonka tunnet nykyään. Koska monet maat kapinoivat Rooman valtakuntaa vastaan, Länsi-Rooman keisarikunnan murtuessa Euroopassa oli joitakin johtajia.

    Länsi-Rooman valtakunnan murtumisen jälkeen monet eurooppalaiset ihmiset taistelivat vallasta. Niillä, joilla oli enemmän maata, oli enemmän valtaa, ja monet maanomistajat pitivät itseään herroina.

    Varhaiskeskiajalla nimitettiin monarkkeja. He väittivät olevansa Jumalan valitsemia yhdistämään ja hallitsemaan maata, ja usein he taistelivat muita vastaan kuninkaan asemasta. Kuninkaan valtaistuinvaade oli hauras, ja hänen oli tuotettava perillisiä ja todistettava, että hän todella oli oikeutettu valtaistuimen kuningas.

    Monet ihmiset taistelivat kuninkaan tittelistä, joten keskiajan alussa oli lyhyessä ajassa useita eri kuninkaita. Lisäksi ulkomaiset hyökkääjät uhkasivat useammin kuninkaan asemaa ja maan turvallisuutta.

    Esimerkiksi pian Länsi-Rooman valtakunnan kaatumisen jälkeen pienet kuningaskunnat, jotka tunnettiin englantilaisina ja saksilaisina, taistelivat vallasta Englannin luomiseksi, kun viikingit hyökkäsivät niihin [1]. Sen lisäksi, että sinun piti taistella naapurisi kanssa vallasta, sinun piti myös puolustaa maita ulkomaisia hyökkääjiä vastaan.

    Katso myös: Mitä merirosvot tekivät huvikseen?

    Euroopassa ei siis ollut keskiajan alussa vielä virallista hallintojärjestelmää. Päivän järjestys oli enemmänkin maan ja vallan hankkiminen ja tiensä huipulle taisteleminen. Hallitusjärjestelmä alkoi muotoutua, mutta se tuli todella esiin vasta korkealla keskiajalla.

    Hallitus korkealla keskiajalla

    Korkealla keskiajalla (1000-1300 jKr.) Euroopassa oli selkeämpi hallitusvalta. Tällöin nimitettiin kuningas, jonka valtaoikeudet oikeutti roomalaiskatolinen kirkko. Kirkon tuella kuningas sai vallan hallita maansa maita ja ihmisiä.

    Keskiajan monarkit olivat kunnianhimoisia ihmisiä ja taistelivat usein saadakseen lisää maata ja valtaa. Niinpä he lähettivät sotilaita muille alueille valloittamaan maita ja vakiinnuttamaan valta-asemansa. Kuninkaan asema oli vielä hauras, mutta kirkon oli tuettava haastajan valtakautta monarkian kaatamiseksi.

    Rooman katolinen kirkko piti suurinta valtaa korkealla keskiajalla [5]. Paavi nimitti kuninkaalle neuvonantajia, ja munkit ja papit vastasivat usein valtakunnan taloudenhoidosta. Papit toimivat myös kuninkaan veronkantajina ja kirjoittajina. Tämä merkitsi sitä, että kirkolla oli läheinen tieto siitä, mitä kuningas teki ja miten hän hallitsi aluettaan.

    Se merkitsi myös sitä, että kirkko saattoi poistaa monarkin vallasta, jos tämä ei enää ollut uskollinen kirkolle, väittämällä, että Jumala on valinnut uuden kuninkaan. Kirkko totesi usein, että nykyinen monarkki ei ottanut huomioon kansan parasta etua ja että hän oli huono kuningas.

    Roomalaiskatolisella kirkolla oli yhtä paljon, ellei jopa enemmän valtaa kuin monarkialla korkealla keskiajalla, ja papit käyttivät usein tätä valtaa saadakseen lisää valtaa ja rahaa. Toinen korkealla keskiajalla vallinnut hallintojärjestelmä oli feodaalijärjestelmä [1].

    Feodaalijärjestelmä kuvaa keskiajan hallintojärjestelmää, jossa kuninkaat myönsivät maata aatelisille. Aatelisilla oli sitten talonpoikia, jotka viljelivät maita. Vastineeksi työstään talonpojat saivat majoituksen ja heille taattiin suojelu hyökkäyksen sattuessa [4].

    Monet näistä maanomistajista toimivat myös kuninkaan neuvonantajina, mikä auttoi turvaamaan heidän asemansa ja antoi kuninkaalle paremman käsityksen kansansa tarpeista ja hänen asemastaan. Monet käyttivät tietysti feodaalijärjestelmää väärin ja kohtelivat talonpoikiaan huonosti. Oli vain ajan kysymys, milloin feodaalijärjestelmä kyseenalaistettaisiin ja korvattaisiin.

    Hallitus myöhäiskeskiajalla

    Myöhäiskeskiajalla hallinto ja feodaalijärjestelmä olivat vakiintuneet Euroopassa hyvin. Euroopassa oli tuolloin kuitenkin myös monia ongelmia, sillä säävaihtelut aiheuttivat suuria nälänhätää. Ranskan ja Englannin välinen satavuotinen sota merkitsi myös sitä, että sotilaat ja talonpojat eivät menestyneet [3].

    Ihmiset ovat nälkäisiä ja turhautuneita. He alkoivat tuntea, etteivät kirkko ja monarkia ajaneet heidän etuaan, ja jännitteet kasvoivat kaikkialla Euroopassa. Ristiretket olivat merkittäviä myös korkealla keskiajalla ja jatkuivat koko myöhäiskeskiajan [2].

    Mutta yksi tapahtuma muutti täysin feodaalijärjestelmän, kirkon vallan ja hallintojärjestelmän Euroopassa keskiajan lopulla. Tämä tapahtuma oli paiserutto eli musta surma [3]. Paiserutto oli eurooppalaisille aiemmin tuntematon tauti, mutta se tappoi arviolta 30 prosenttia Euroopan väestöstä kolmen vuoden kuluessa [2].

    Yhtäkkiä talonpoikia ei enää ollut yhtä paljon viljelysmailla. Kirkko menetti suurimman osan otteestaan yhteiskunnassa, koska kansa koki, että se hylkäsi heidät hädän hetkellä. Kuninkaiden oli palautettava kansan usko heihin, ja koko maanosa oli rakennettava uudelleen paiseruton jälkeen.

    Kun kirkko menetti niin paljon valtaa, kuningas sai lisää valtaa, ja hänestä tuli virallinen valtionpäämies, joka oli nyt hierarkiassa kirkon yläpuolella. Kuningas oli suoraan vastuussa siitä, että maasta muodostui yksi kansakunta, joka oli hänelle uskollinen ja yhtenäinen ulkomaisia hyökkääjiä vastaan.

    Feodaalijärjestelmä oli edelleen voimassa, mutta maanomistajien oli maksettava veroja kruunulle ja heidän oli noudatettava kuninkaan lakeja ja määräyksiä. Keskiajan loppua kohti maassa vallitsi jonkinlainen vakaus, joka mahdollisti renessanssin ja suuren tutkimusmatkailun [3].

    Hallitusjärjestelmän vakiintuminen ja voimaansaattaminen Euroopassa keskiajalla kesti kauan. Pitkän aikaa hallitus oli siis sitä, mitä kulloinenkin kuningas oli päättänyt. Mutta korkealla keskiajalla ja myöhäiskeskiajalla voidaan nähdä, että silloisen hallituksen suhteen on syntynyt selkeä rakenne.

    Katso myös: Top 7 äiti-tytär rakkauden symbolia

    Kirkon rooli keskiajan hallinnossa keskiajalla

    Seurakuntapapit ja heidän kansansa Englannin keskiajalla.

    Kuvan kohteliaisuus: flickr.com (CC0 1.0)

    Olen maininnut lyhyesti kirkon roolin keskiajan hallinnossa, mutta tämä aihe ansaitsee lisäselvitystä. Kirkko oli olennainen tekijä keskiajan maiden perustamisessa ja turvaamisessa. Jotta henkilöstä tuli kuningas, hänellä oli oltava kirkon ja paavin tuki.

    Kirkko oli pohjimmiltaan valtio ja toimi hallituksena varhais- ja korkeakeskiajalla [5]. Mitään päätöstä ei tehty ilman kirkon tietoa ja myötävaikutusta. Kuninkaalla oli valta kansaan nähden, mutta kirkolla oli valta kuninkaaseen nähden.

    Jos kirkko katsoi, että kuningas ei enää toiminut kirkon edun mukaisesti, pappi saattoi vastustaa kuninkaan asemaa, ja uusi kuningas voitiin nimittää. Siksi oli ratkaisevan tärkeää, että kuningas noudatti kirkon neuvoja ja päätöksiä, jos hän halusi pysyä vallassa.

    Kirkko oli mukana kaikkien yhteiskuntaluokkien kaikissa asioissa, mikä tarkoitti, että sillä oli paras näkemys maan jokaisen ihmisen tarpeista ja mielipiteistä. Se pystyi tarjoamaan kuninkaalle parhaita neuvoja, jotka hyödyttivät eniten ihmisiä.

    Valitettavasti jotkut kirkon johtajat (paavit ja papit) käyttivät valtaansa väärin, mikä osaltaan johti roomalaiskatolisen kirkon tuhoon keskiajalla. Paiseruton jälkeen kirkko menetti suurimman osan vallastaan kuninkaaseen ja kansaan nähden, eikä se koskaan onnistunut saamaan sitä takaisin [2].

    Feodalismi keskiajalla

    Kirkon lisäksi aatelisilla ja lordeilla oli keskiajalla paljon valtaa. Vastineeksi tittelistään aateliset joutuivat toimittamaan kuninkaalle joukkoja ja rahaa, jotta tämä saattoi käydä sotaa ja saada lisää alueita. Aatelisilla oli myös paljon vaikutusvaltaa kuninkaaseen, ja mitä enemmän omaisuutta ja varallisuutta omisti, sitä enemmän äänensä sai kuulla hovissa.

    Feodaalijärjestelmä säilyi keskiajalla, mutta se koki myös muutoksia paiseruton jälkeen. Yhtäkkiä ei ollut enää niin paljon talonpoikia, jotka olisivat voineet viljellä maita tai toimia sotilaina, mikä tarkoitti, että talonpojilla oli suurempi kysyntä [2].

    He pystyivät vaatimaan suurempaa palkkaa ja parempia elinoloja. Monet talonpojat muuttivat kaupunkeihin, joissa he pystyivät myymään satonsa ja ansaitsemaan paremman toimeentulon kuin aatelisten maatiloilla. Tämä siirtymä antoi talonpojille enemmän valtaa, ja heidän toimeentulonsa muuttui, kun aateliset ymmärsivät, että heidän oli täytettävä kansan vaatimukset pysyäkseen vallassa.

    Vallankumouksiin oli Euroopassa vielä jonkin aikaa, ja ne tulisivat vasta renessanssin jälkeen. Keskiaika loi kuitenkin pohjan tulevalle renessanssille, ja keskiajalla syntynyt hallintojärjestelmä säilyisi vuosisatojen ajan.

    Päätelmä

    Hallitus muuttui paljon keskiajalla. Sitä ei enää ollut olemassa, mutta sitä johti kirkko. Lopulta hallitusta johtivat kuningas ja hänen neuvonantajansa, jotka koostuivat aatelisista ja papistosta.

    Viitteet

    1. //www.britannica.com/topic/government/The-Middle-Ages
    2. //www.history.com/topics/middle-ages/middle-ages
    3. //www.khanacademy.org/humanities/world-history/medieval-times/european-middle-ages-and-serfdom/v/overview-of-the-middle-ages
    4. //www.medievaltimes.com/education/medieval-era/government#:~:text=Feodalismi%20oli%20johtava%20väylä%20ja%20kiinteistöt%20maassa%20.
    5. //www.wondriumdaily.com/the-medieval-european-society-in-the-early-14th-century/

    Otsikkokuvan kohteliaisuus: flickr.com (CC0 1.0)




    David Meyer
    David Meyer
    Jeremy Cruz, intohimoinen historioitsija ja kouluttaja, on luova mieli historian ystäville, opettajille ja heidän oppilailleen tarkoitetun kiehtovan blogin takana. Jeremyllä on syvään juurtunut rakkaus menneisyyteen ja horjumaton sitoutuminen historiallisen tiedon levittämiseen, joten hän on vakiinnuttanut asemansa luotettavana tiedon ja inspiraation lähteenä.Jeremyn matka historian maailmaan alkoi hänen lapsuudessaan, kun hän ahmi innokkaasti jokaista historiallista kirjaa, jonka hän sai käsiinsä. Muinaisten sivilisaatioiden tarinoista, keskeisistä ajanhetkistä ja maailmaamme muovanneista henkilöistä kiehtovana hän tiesi jo pienestä pitäen, että hän halusi jakaa tämän intohimon muiden kanssa.Saatuaan muodollisen historian koulutuksensa Jeremy aloitti opettajan uran, joka kesti yli vuosikymmenen. Hänen sitoutumisensa edistää rakkautta historiaan opiskelijoidensa keskuudessa oli horjumaton, ja hän etsi jatkuvasti innovatiivisia tapoja sitouttaa ja vangita nuoria mieliä. Hän tunnusti teknologian potentiaalin tehokkaana koulutustyökaluna ja käänsi huomionsa digitaaliseen maailmaan ja loi vaikutusvaltaisen historiabloginsa.Jeremyn blogi on osoitus hänen omistautumisestaan ​​tehdä historiasta kaikkien saatavilla ja kiinnostava. Kaunopuheisen kirjoituksensa, huolellisen tutkimuksensa ja eloisan tarinankerronnansa avulla hän puhaltaa eloa menneisyyden tapahtumiin ja antaa lukijoille mahdollisuuden tuntea ikään kuin he todistaisivat historian kehittymistä ennenheidän silmänsä. Olipa kyseessä harvoin tunnettu anekdootti, syvällinen analyysi merkittävästä historiallisesta tapahtumasta tai vaikutusvaltaisten henkilöiden elämän tutkiminen, hänen kiehtovat tarinansa ovat keränneet omistautunutta seuraajaa.Bloginsa lisäksi Jeremy on myös aktiivisesti mukana erilaisissa historian säilyttämistoimissa ja tekee tiivistä yhteistyötä museoiden ja paikallisten historiallisten yhdistysten kanssa varmistaakseen, että menneisyytemme tarinat turvataan tuleville sukupolville. Hän tunnetaan dynaamisista puheenvuoroistaan ​​ja työpajoistaan ​​opettajille, ja hän pyrkii jatkuvasti innostamaan muita syventymään historian rikkaaseen kuvakudosseen.Jeremy Cruzin blogi on osoitus hänen horjumattomasta sitoutumisestaan ​​tehdä historiasta saatavilla, mukaansatempaava ja merkityksellinen nykypäivän nopeatempoisessa maailmassa. Hänen uskomattomalla kyvyllään kuljettaa lukijat historiallisten hetkien ytimeen, hän edistää edelleen rakkautta menneisyyteen historian harrastajien, opettajien ja heidän innokkaiden oppilaidensa keskuudessa.