Keskiajan yhteiskuntaluokat

Keskiaika Euroopassa on ajanjakso, joka alkoi Länsi-Rooman valtakunnan kukistumisesta 5. vuosisadalla ja päättyi renessanssin heräämiseen, joka joidenkin tutkijoiden mukaan alkoi 14. vuosisadalla ja toisten mukaan 15. ja 16. vuosisadalla.

Kulttuurin, taiteen ja tieteen kannalta ajanjaksoa kuvataan pysähtyneeksi, ja sen alkupuolta, josta on vain vähän tietoja, kutsuttiin pimeäksi keskiajaksi.

Keskiajan yhteiskunta koostui selkeästi määritellyistä yhteiskuntaluokista. Yläluokkaan kuuluivat kuninkaalliset, papisto ja aatelisto, ammattilaiset, kauppiaat ja sotilaat muodostivat keskiluokan ja talonpojat ja maaorjat alemman luokan.

Keskiaika oli feodalismin aikaa, jolloin yhteiskuntarakenne määritteli jokaisen yhteiskunnan jäsenen roolin. Ylimmällä olevat omistivat kaiken maan, ja kaikki heidän alapuolellaan olevat olivat vasalleja, jotka saivat elää maalla vastineeksi uskollisuudestaan ja työstään.

Jopa aateliset olivat kuninkaan vasalleja, jotka saivat maata lahjana tai "läänityksenä". Se on kiehtova tutkimus, joten jatka lukemista.

Sisällysluettelo

Sosiaaliluokkien synty keskiajalla

Kun Rooman valtakunta romahti vuonna 476 CE (CE tarkoittaa Common Era ja vastaa AD), Eurooppa ei ollut sellainen kuin tunnemme sen nykyään.

Alue, jonka tunnemme Länsi-Euroopaksi, ei koostunut itsehallinnollisista maista, vaan sitä hallitsi katolinen kirkko. Kuninkaalliset ja johtajat olivat kirkon armoilla, ja heidän valtansa riippui suurelta osin heidän uskollisuudestaan kirkolle ja sen suojelusta.

Yläluokka keskiajalla

Keskiajalla yläluokka koostui neljästä kerroksesta:

• Rojaltit , kuninkaana, kuningattarena, prinsseinä ja prinsessoina, -
• Papisto, vaikka sitä pidettiinkin jollakin tavoin erossa yhteiskunnasta, sillä oli valtavasti vaikutusvaltaa kirkon kautta.
• Aatelisto, joka koostui lordeista, herttuoista, kreiveistä ja kruununherroista, jotka olivat hallitsijan vasalleja.
• Ritarit pidettiin aateliston alimpana tasona, eivätkä he ainakaan varhaiskeskiajalla omistaneet maata.

Kuninkaalliset ja niiden rooli keskiaikaisessa yhteiskunnassa

Keskiajan Euroopassa kuningas ei välttämättä syntynyt tehtäväänsä, vaan kirkko saattoi nimittää hänet aatelisten joukosta sotilaallisen voimansa, suurten maa-alueiden omistamisensa ja poliittisen vallansa vuoksi. Perintöoikeudet pitivät monarkian kuninkaallisen perheen sisällä.

Monarkki Hän omisti kaikki valtakunnan maa-alueet ja hänellä oli rajoittamaton valta maahan ja sen asukkaisiin. Tämän vallan myötä hän oli vastuussa maan hyvinvoinnista, suojautumisesta ulkoisilta hyökkäyksiltä sekä rauhasta ja vakaudesta väestön keskuudessa.

Monet kuninkaat olivat itse asiassa hyväntahtoisia hallitsijoita ja rakastettuja valtionpäämiehiä, kun taas toiset epäonnistuivat surkeasti ja poliittiset kilpailijat syrjäyttivät heidät.

Kuningattaren rooli Hänen tehtävänään oli synnyttää kruununperillisiä, ylläpitää läheisiä suhteita kirkkoon, hoitaa kuninkaan antamia tehtäviä ja huolehtia kuninkaallisen talouden tehokkaasta toiminnasta.

Jotkut keskiaikaiset kuningattaret hallitsivat omilla oikeuksillaan, samoin kuin ne, jotka olivat hyvin vaikutusvaltaisia kuninkaan neuvonantajia, mutta näin ei yleensä ollut.

Prinssin arvonimi Vanhin heistä, joka oli kruununperijä, sai varhaisesta iästä lähtien koulutusta ja valmennusta valmistautuakseen siihen, että hänestä tulisi kuningas.

Sotilaskoulutus ja akateeminen koulutus asetettiin etusijalle. Aikuisena prinssille annettiin kuninkaallisia tehtäviä ja usein myös jokin alue maasta, jota hän hallitsi kuninkaan puolesta.

Prinsessat saivat erinomaisen koulutuksen, mutta heidät koulutettiin pikemminkin kuningattaren kuin kuninkaan tehtäviin, ellei valtaistuimelle ollut miespuolisia perillisiä. Tällöin heitä koulutettiin yhtä paljon kuin prinssiä.

Papisto ja heidän roolinsa yhteiskunnassa keskiajalla

Kuten edellä mainittiin, kirkosta tuli Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen hallitseva hallintoelin. Se vaikutti kuninkaiden ja kaikkien heidän alapuolellaan toimivien yhteiskunnan jäsenten politiikkaan ja käyttäytymiseen.

Hallitsijat lahjoittivat kirkolle valtavia maa-alueita, koska he halusivat kirkolta tukea ja uskollisuutta. Katolisen papiston ylemmät johtoportaat elivät aateliston elämää ja heitä pidettiin aatelisina.

Kirkon vauraus ja vaikutusvalta johtivat siihen, että monet aatelissuvut lähettivät ainakin yhden perheenjäsenen kirkon palvelukseen. Tämän seurauksena joissakin uskonnollisissa piireissä oli maallista itsekkyyttä ja usein ristiriitaa kuninkaalliseen hoviin vaikuttamaan pyrkivien maallisten ja uskonnollisten elinten välillä.

Uskonnollisten virkamiesten kuri ja rangaistukset vaikuttivat vahvasti yhteiskunnan käyttäytymiseen kaikilla tasoilla, myös talonpoikien ja maaorjien keskuudessa. Uskonto oli merkittävä tekijä niin koulutuksessa kuin silloisessa taiteessa ja kulttuurissa. Tämän mainitaan olevan syynä siihen, että keskiajalla nämä kulttuurin osa-alueet kehittyivät hyvin vähän.

Keskiajan aateliset

Keskiajalla aatelisto toimi kuninkaan sijaisina. Kuninkaan vasalleina aateliset saivat kuninkaalta lahjaksi maata, niin sanottuja läänityksiä, joilla he asuivat, viljelivät maata ja palkkasivat maaorjia tekemään kaiken työn.

Vastineeksi tästä palveluksesta he vannoivat uskollisuutta kuninkaalle, tukivat häntä sodan aikana ja hoitivat tehokkaasti maan hallintoa.

Aatelismiehen elämään kuului muun muassa nauttia suuresta varallisuudesta, asua massiivisissa linnoissa suurilla kartanoilla, viettää aikaa metsästämällä, ratsastamalla koirien kanssa ja viihdyttämällä ylenpalttisesti.

Heidän elämänsä toinen puoli oli vähemmän hohdokas - maanviljelyksen hoitaminen, heidän tiluksillaan asuvien talonpoikien hoitaminen, heistä huolehtiminen ja heidän suojelemisensa sekä sotaan lähteminen kuninkaan ja maan puolustamiseksi, kun sitä vaadittiin.

Lordin, herttuan tai minkä tahansa muun kuninkaan heille myöntämän arvonimen saaminen oli perinnöllistä ja siirtyi isältä pojalle. Monet tuon ajan aatelisnimikkeet ovat edelleen olemassa, vaikka monet arvonimeen liittyvät velvollisuudet ja etuoikeudet eivät enää olekaan voimassa.

Ritareista tuli osa yläluokkaa

Vaikka varhaiskeskiajalla ketä tahansa ratsumiestä voitiin pitää ritarina, he ilmestyivät ensimmäisen kerran yläluokan jäseninä, kun Kaarle Suuri käytti ratsumiehiä sotaretkillään ja palkitsi heidän korvaamattoman arvokkaan panoksensa menestykseen myöntämällä heille maata valloitetuilla alueilla.

Monista aatelismiehistä tuli ritareita, ja heidän varallisuudellaan ostettiin hienoimpia hevosia, haarniskoja ja aseita.

Ritarien ja kirkon välillä oli paljon ristiriitoja, sillä ritarit nähtiin paholaisen välineinä, jotka ryöstivät, ryöstivät ja aiheuttivat tuhoa valloittamilleen kansoille ja haastoivat myös kirkon vallan ja vaikutusvallan.

Myöhäiskeskiajalla ritareista oli tullut muutakin kuin ratsusotilaita, ja he olivat ritarikunnan säännöstön ohjaamina yhteiskunnan eturintamassa muodin, glamourin ja aseman kannalta. Myöhäiskeskiajalla uudet sodankäyntimenetelmät tekivät perinteiset ritarit tarpeettomiksi, mutta he jatkoivat perimän kautta maanomistajina ja eliitin jäseninä.

Keskiluokka keskiajalla

Keskiluokka Euroopassa varhaiskeskiajalla oli pieni väestönosa, joka ei enää työskennellyt maalla, mutta joka ei kuulunut yläluokkaan, koska heillä oli vain vähän varallisuutta eikä heillä ollut minkäänlaista maanomistajuutta. Keskiluokka koostui kauppiaista, kauppiaista ja käsityöläisistä, joilla oli vain vähän koulutusta.

Keskiluokka nousi vahvasti esiin 1300-luvun puolivälissä puhjenneen mustan surman jälkeen. Tämä hirvittävä paiserutto tappoi puolet Euroopan silloisesta väestöstä. Se ilmaantui ajoittain kaupunkitautina vuoteen 1665 asti.

Se edisti keskiluokan nousua, koska se vähensi maan kysyntää ja samalla vähensi työvoimaa, joka oli käytettävissä maata viljelemään. Palkat nousivat ja kirkon vaikutusvalta väheni. Samaan aikaan keksinnöt, kuten kirjapaino, tekivät kirjoista helpommin saatavilla olevia, ja koulutus kukoisti.

Feodaalijärjestelmä murtui, ja keskiluokasta, joka koostui kauppiaista, lääkäreistä ja ammatinharjoittajista, tuli yhteiskunnan suurin ja taloudellisesti aktiivisin osa.

Alempi luokka keskiajalla

Vaikka Euroopan yhteiskunnan yläluokka hallitsi maata täysin ja feodaalijärjestelmä oli edelleen vakiintunut, suurin osa väestöstä oli tuomittu elämään suhteellisessa köyhyydessä.

Maaorjat eivät voineet omistaa maata, ja heidät sidottiin kartanoon, jossa he asuivat, ja he työskentelivät puolet työpäivästä alhaisten tehtävien parissa ja työläisinä vastineeksi kodista ja suojelusta hyökkäyksiltä.

Talonpoikien tilanne oli hieman parempi, sillä he omistivat pienen palan maata, jota he viljelivät, ja jotkut työskentelivät käsityöläisinä ja maksoivat samalla veroja herralleen. Toiset joutuivat työskentelemään kartanon mailla, mistä he saivat palkkaa. Tästä niukasta summasta heidän oli maksettava kymmenykset kirkolle ja veroja.

Vaikka on totta, että maanomistajat käyttivät alempia luokkia hyväkseen, on myös hyväksyttävä, että monet kartanonherrat olivat hyväntekijöitä ja elättäjiä, ja vaikka talonpojat ja maaorjat olivatkin köyhiä, heidän elämänsä oli turvallista eikä heitä pidetty vaikeuksissa.

Lopuksi

Feodaalijärjestelmä leimasi keskiajan yhteiskuntaa, ja se oli seurausta Rooman valtakunnan romahtamisesta. Vaikka historioitsijat kutsuivat tämän ajanjakson alkupuolta pimeäksi keskiajaksi, nykyään ollaan sitä mieltä, että se loi dynaamisen yhteiskunnan, joka toimi tuhannen vuoden ajan.

Vaikka se ei ehkä tuottanutkaan paljon taidetta, kirjallisuutta ja tiedettä, se valmisti Eurooppaa tulevaa renessanssia varten.

Resurssit

• //www.thefinertimes.com/social-classes-in-the-middle-ages
• //riseofthemiddleclass.weebly.com/the-middle-ages.html
• //www.quora.com/In-medieval-society-how-did-the-middle-class-fit-in
• //en.wikipedia.org/wiki/Middle_Ages