Sisällysluettelo
Legendan mukaan kuningas Menes (n. 3150 eaa.) perusti Memphiksen n. 3100 eaa. Muiden säilyneiden tietojen mukaan Hor-Aha Menesin seuraaja Hor-Aha luotti Memphiksen rakentamiseen. On olemassa myytti, jonka mukaan Hor-Aha ihaili Memphistä niin paljon, että hän muutti Niilin uomaa luodakseen laajan tasangon rakennustöitä varten.
Egyptin varhaisdynastisen kauden (n. 3150-2613 eaa.) ja Vanhan valtakunnan (n. 2613-2181 eaa.) faaraot tekivät Memphisistä pääkaupunkinsa ja hallitsivat kaupungista käsin. Memphis oli osa Ala-Egyptin valtakuntaa. Ajan myötä siitä kehittyi voimakas uskonnollinen keskus. Memphisin asukkaat palvoivat monia jumalia, mutta Memphiksen jumalalliseen triadiin kuuluivat jumala Ptah, hänen vaimonsa Sekhmet ja heidän poikansa.Nefertem.
Memphisin alkuperäinen nimi oli Hiku-Ptah tai Hut-Ka-Ptah eli "Ptahin sielun kartano", joka oli kreikankielinen nimi Egyptille. Kreikaksi käännettynä Hut-Ka-Ptahista tuli "Aegyptos" eli "Egypti". Se, että kreikkalaiset nimesivät maan yhden kaupungin kunniaksi, kuvastaa Memphisin kuuluisuutta, rikkautta ja vaikutusvaltaa.
Myöhemmin se tunnettiin nimellä Inbu-Hedj eli "valkoiset muurit" sen valkoiseksi maalattujen savitiilimuurien mukaan. Vanhan valtakunnan aikaan (noin 2613-2181 eaa.) siitä oli tullut Men-nefer "kestävä ja kaunis", jonka kreikkalaiset käänsivät nimellä "Memphis".
Sisällysluettelo
Faktoja Memphisistä
- Memphis oli yksi muinaisen Egyptin vanhimmista ja vaikutusvaltaisimmista kaupungeista.
- Memphiksen perusti noin 3100 eKr. kuningas Menes (noin 3150 eKr.), joka yhdisti Egyptin
- Egyptin varhaisdynastisen kauden (noin 3150-2613 eaa.) ja Vanhan valtakunnan (noin 2613-2181 eaa.) kuninkaat käyttivät Memphistä Egyptin pääkaupunkina.
- Sen alkuperäinen nimi oli Hut-Ka-Ptah tai Hiku-Ptah. Myöhemmin sitä kutsuttiin nimellä Inbu-Hedj tai "Valkoiset muurit".
- "Memphis" on kreikankielinen versio egyptiläisestä sanasta Men-nefer eli "kestävä ja kaunis".
- Aleksandrian nousu kauppapaikaksi ja kristinuskon leviäminen vaikuttivat osaltaan Memphisin hylkäämiseen ja rappeutumiseen.
Vanhan valtakunnan pääkaupunki
Memphis pysyi Vanhan valtakunnan pääkaupunkina. Faarao Sneferu (noin 2613-2589 eaa.) hallitsi Memphisistä käsin ja alkoi rakentaa tunnusomaisia pyramidejaan. Khufu (noin 2589-2566 eaa.), Sneferun seuraaja, rakensi Gizan Suuren pyramidin. Hänen seuraajansa Khafre (noin 2558-2532 eaa.) ja Menkaure (noin 2532-2503 eaa.) rakensivat omat pyramidinsa.
Memphis oli tuolloin vallan keskus, ja sinne sijoitettiin byrokratia, jota tarvittiin pyramidikompleksien rakentamiseen tarvittavien resurssien ja valtavan työvoiman järjestämiseen ja koordinointiin.
Katso myös: Kellojen symboliikka (Top 12 merkitystä)Memphis jatkoi laajentumistaan vanhan valtakunnan aikana, ja Ptahin temppeli vakiinnutti asemansa johtavana uskonnollisen vaikutuksen keskuksena, ja sen muistomerkkejä rakennettiin jumalan kunniaksi eri puolille kaupunkia.
Egyptin 6. dynastian kuninkaiden valta heikkeni tasaisesti, kun resurssien puute ja Ra-kultti yhdessä piirikuntien nomarkkien kanssa kasvoivat yhä varakkaammiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi. Memphiksen aikoinaan huomattava valta heikkeni erityisesti, kun kuivuus johti nälänhätään, jota Memphiksen hallinto ei kyennyt lievittämään Pepi II:n (n. 2278-2184 eaa.) aikana, mikä johti vanhan hallintoalueen romahdukseen.Kuningaskunta.
Kilpailu Theban kanssa
Memphis toimi Egyptin pääkaupunkina Egyptin myrskyisällä ensimmäisellä välikaudella (n. 2181-2040 eaa.). Säilyneiden tietojen mukaan Memphis oli pääkaupunki 7. ja 8. dynastian aikana. Faaraon pääkaupunki oli ainoa jatkumo Egyptin aikaisempiin kuninkaisiin.
Katso myös: Ranskalainen muoti 1970-luvullaPaikalliset piirikuvernöörit tai nomarkit hallitsivat alueitaan suoraan ilman keskusvalvontaa. Joko 8. dynastian loppupuolella tai 9. dynastian alussa pääkaupunki siirtyi Herakleopolikseen.
Kun Intef I (n. 2125 eaa.) tuli valtaan, Theban asema alennettiin alueelliseksi kaupungiksi. Intef I kiisti Herakleopoliksen kuninkaiden vallan. Hänen perillisensä säilyttivät hänen strategiansa, kunnes Mentuhotep II (n. 2061-2010 eaa.) menestyksekkäästi anasti Herakleopoliksen kuninkaat ja yhdisti Egyptin Theban alaisuuteen.
Memphis säilyi tärkeänä kulttuurisena ja uskonnollisena keskuksena keskimmäisen valtakunnan aikana. Jopa keskimmäisen valtakunnan taantuessa 13. dynastian aikana faaraot jatkoivat muistomerkkien ja temppelien rakentamista Memphisiin. Vaikka Ptah oli jäänyt Amunin kultin varjoon, Ptah säilyi Memphiksen suojelijana.
Memphis Egyptin uuden valtakunnan aikana
Egyptin keskimmäinen valtakunta siirtyi toiseen eripuraisuuteen johtavaan aikakauteen, joka tunnetaan toisena välikautena (n. 1782-1570 eaa.). Tänä aikana Avarikseen asettunut hyksos-kansa hallitsi Ala-Egyptiä. He tekivät laajoja ryöstöretkiä Memfisiin ja aiheuttivat kaupungille huomattavaa vahinkoa.
Ahmose I (noin 1570-1544 eaa.) karkotti hyksosit Egyptistä ja perusti uuden valtakunnan (noin 1570-1069 eaa.) Memphis otti jälleen perinteisen roolinsa kaupallisena, kulttuurisena ja uskonnollisena keskuksena ja vakiinnutti asemansa Egyptin toisena kaupunkina pääkaupungin Theban jälkeen.
Kestävä uskonnollinen merkitys
Memphis nautti edelleen merkittävää arvovaltaa myös sen jälkeen, kun Uusi valtakunta oli taantunut ja kolmas välikausi (n. 1069-525 eaa.) alkoi. Noin vuonna 671 eaa. Assyrian valtakunta hyökkäsi Egyptiin, ryösti Memphiksen ja vei huomattavia yhteisön jäseniä pääkaupunkiinsa Niniveen.
Memfis rakennettiin uudelleen assyrialaisten hyökkäyksen jälkeen, ja siitä tuli assyrialaismiehitystä vastustava vastarintakeskus, minkä vuoksi Ashurbanipal tuhosi sitä edelleen hyökkäyksessään noin vuonna 666 eaa.
Memphisin asema uskonnollisena keskuksena elpyi 26. dynastian (664-525 eaa.) saiaisten faaraoiden aikana. Egyptin jumalat, erityisesti Ptah, säilyttivät sen vetovoiman kultin kannattajien keskuudessa, ja sinne rakennettiin lisää muistomerkkejä ja pyhäkköjä.
Persian Kambyses II valloitti Egyptin noin vuonna 525 eaa. ja valloitti Memphiksen, josta tuli Persian Egyptin satrapaatin pääkaupunki. Noin vuonna 331 eaa. Aleksanteri Suuri voitti persialaiset ja valloitti Egyptin. Aleksanteri kruunasi itsensä Memphiksessä faaraoksi ja liittyi näin menneisyyden suuriin faaraoihin.
Kreikkalainen Ptolemaiosten dynastia (noin 323-30 eaa.) säilytti Memfisin arvovaltaa. Ptolemaios I (noin 323-283 eaa.) hautasi Aleksanterin ruumiin Memfisiin.
Memphisin rappio
Kun Ptolemaiosten dynastia päättyi äkillisesti kuningatar Kleopatra VII:n kuolemaan (69-30 eaa.) ja Egyptin liittämiseen Rooman provinssiksi, Memphis unohdettiin suurelta osin. Aleksandria suurine oppimiskeskuksineen ja vauraiden satamiensa tukemana nousi pian Rooman Egyptin hallinnon perustaksi.
Kristinuskon levitessä 4. vuosisadalla jKr. yhä harvempi Egyptin muinaisiin pakanallisiin riitteihin uskova kävi Memphisin majesteettisissa temppeleissä ja vanhoissa pyhäköissä. Memphisin rappio jatkui, ja kun kristinuskosta oli tullut Rooman valtakunnan hallitseva uskonto 5. vuosisadalla jKr., Memphis jäi suurelta osin tyhjilleen.
7. vuosisadalla jKr. tapahtuneen arabien hyökkäyksen jälkeen Memphis oli raunio, ja sen aikoinaan jättimäiset rakennukset oli ryöstetty, jotta niistä saatiin kiviä uusien rakennusten perustuksia varten.
Menneisyyden pohtiminen
Vuonna 1979 Unesco lisäsi Memphiksen maailmanperintöluetteloonsa kulttuurisesti merkittävänä paikkana. Jopa sen jälkeen, kun Memphis luopui Egyptin pääkaupungin roolista, se pysyi tärkeänä kaupallisena, kulttuurisena ja uskonnollisena keskuksena. Ei ihme, että Aleksanteri Suuri kruunautti itsensä siellä koko Egyptin faraoksi.
Otsikkokuvan tarjoaa: Franck Monnier (Bakha) [CC BY-SA 3.0], Wikimedia Commonsin kautta.
