Miksi viikingit kutsuivat itseään?

Viikingit olivat omaleimainen ihmisryhmä, jota arvostettiin heidän kiehtovan kulttuurinsa ja merenkulkuriretkiensä vuoksi. Huolimatta siitä, että tuon ajan kristityt yhdistivät heidät negatiivisiin merkityksiin ja heidät tunnettiin yleisesti viikingeinä, tätä termiä ei vaihdettu paikallisten ihmisten keskuudessa.

Yllättäen he kutsuivat itseään Ostmeniksi. Heidät tunnettiin myös tanskalaisina, norjalaisina ja norjalaisina yleensä. Tässä artikkelissa kerromme mielenkiintoisia faktoja viikinkien asunnoista ja siitä, miten erilaisia ne olivat verrattuna nykyajan kuvauksiin.

Sisällysluettelo

Keitä olivat viikingit?

Viikingit olivat joukko merenkulkijoita, jotka ryöstivät ja ryöstivät Euroopan mannerta vuodesta 800 jKr. 1100-luvulle. Heillä oli pahamaineinen maine merirosvoina, ryöstäjinä tai kauppiaina monissa Pohjois-Euroopan osissa, myös Britanniassa ja Islannissa.

Marshall, H. E. (Henrietta Elizabeth), s. 1876, Public domain, Wikimedia Commonsin kautta.

He olivat yksi niistä germaanisista kansoista, jotka harjoittivat poliittista ja sotilaallista valtaa anglosakseihin 800-luvulla. Viikinkiajan alku sijoittuu usein vuoteen 793 jKr. ja alkaa hyökkäyksestä Lindisfarnen, tärkeän luostarin, kimppuun Englannissa. Widsith on anglosaksinen kronikka, joka saattaa olla varhaisin maininta sanasta "viikinki" 900-luvulta [2].

Vanhassa englanninkielessä sana viittasi skandinaavisiin merirosvoihin tai ryöstäjiin, jotka tekivät tuhoa monissa luostareissa saadakseen aineellista hyötyä ja palkkioita. Viikinkien uudisasukkaat olivat tunnettuja siitä, etteivät he koskaan asettuneet asumaan yhteen paikkaan. He eivät koskaan uskaltautuneet sisämaahan, vaan valitsivat aina merisatamat pääasialliseksi kohteekseen ryöstääkseen ja ryöstääkseen tavaroita.

Nämä merirosvot tunnettiin monilla nimillä, joista osa on lueteltu jäljempänä.

Miksi muut kutsuivat heitä?

Viikingejä puhuteltiin usein monilla nimillä, jotka riippuivat paikkakunnan alueesta.

Jotkut kutsuivat heitä tanskalaisiksi tai skandinaaveiksi lähtöpaikkansa vuoksi, kun taas toiset kutsuivat näitä palkkionmetsästäjiä pohjoisen miehiksi. Olemme selostaneet näitä viikinki-termejä tarkemmin jäljempänä:

Norsemen

Sanaa "viikinki" on käytetty useita kertoja viittaamaan historiallisiin skandinaaveihin. Vuosisatojen ajan, erityisesti keskiajalla, Euroopan kansojen ihmiset kutsuivat pohjoisen palkkionmetsästäjiä norjalaisiksi.

Historiallisesti termiä "norjalainen" käytettiin viittaamaan Norjan kansaan. Termi Nortmann muuttui latinaksi "Normannus", joka tarkoitti normannia.3 Koska Skandinavia ei ollut täysin vakiintunut nykyiseen tapaansa, siihen kuuluivat Tanskan, Norjan ja Ruotsin kaltaiset Pohjoismaat.

Monissa versioissa heistä käytettiin myös nimitystä tanskalaiset - Tanskan kansa. Keskiajalla Skandinavian kansoille ei ollut yhtenäistä nimitystä, joten viikinkejä puhuteltiin usein monilla nimillä.

Ostmen

Joidenkin tulkintojen mukaan Englannin kansa kutsui viikingejä 12-14 vuosisadalla nimellä Ostmen. Tällä termillä viitattiin norjalais-gaelialaista alkuperää oleviin ihmisiin.

Tämä termi on peräisin vanhan norjan kielen sanasta austr eli itä, ja sitä käytettiin keskiajalla puhuttelemaan skandinaavisia maanmiehiä. Se tarkoitti kirjaimellisesti "miehiä idästä".

Muut ehdot

Viikingit asettuivat asumaan useille Skotlannin ja Irlannin alueille sen jälkeen, kun he olivat ryöstäneet alueita useiden vuosien ajan.

Näiden norjalaisten peräkkäiset sukupolvet omaksuivat gaelin kulttuurin, minkä seurauksena ulkomaalaista alkuperää olevista gaelilaisista käytettiin termejä kuten "Finn-Gall" (norjalaista alkuperää), "Dubh-Gall" (tanskalaista alkuperää) ja "Gall Goidel".

Itä-Euroopassa skandinaavit tunnettiin nimellä "varangit". Bysantin valtakunnassa henkilökohtainen henkivartija tunnettiin nimellä varangikaarti, joka koostui norjalaisista tai anglosakseista. Vanhassa norjassa termi "Vᴂringjar" tarkoitti "vannoutuneita miehiä".

Kutsuivatko he itseään viikingeiksi?

Viikingit kutsuivat itseään aivan eri nimellä kuin mitä keskiaikaisissa historiankirjoituksissa mainitaan.

Vaikka historioitsijat ja kielitieteilijät ovat ottaneet käyttöön termin viikinki viitatakseen Skandinaviasta kotoisin oleviin ihmisiin, ei ole olemassa kirjallisia todisteita, jotka vahvistaisivat, liittivätkö viikingit itsensä tähän termiin.

Monet viikingit käyttivät termiä "Vikingr" yleistääkseen kaikkia merentakaisiin merimatkoihin osallistuneita skandinaaveja. Vanhan norjan kielellä viikingit tervehtivät toisiaan sanoilla "heil og sᴂl", mikä tarkoittaa suomeksi tervettä ja onnellista.

Kuvan kohteliaisuus: wikimedia.org

Miksi he kutsuivat itseään?

Sana "viikingit" ei ollut laajalti käytössä norjalaisten keskuudessa. Viikinkiaikana ihmiset asettuivat asumaan haja-asutusalueille ja klaaneihin eri puolille aluetta. Termi liitettiin yleensä pikemminkin "merirosvoukseen" tai "ryöstöretkiin" kuin että sitä olisi käytetty tietystä ryhmästä tai klaanista.

Se oli henkilökohtainen nimitys, joka tarkoitti merellä tapahtuvaa ryöstöretkeä tai seikkailua. "Viikinkiretkelle lähteminen" oli aikanaan suosittu ilmaisu, joka liitettiin norjalaisiin tai tanskalaisiin, jotka tunkeutuivat vieraille alueille.

Norjalaiset kutsuivat mertenkäyttäjiä merirosvoiksi nimellä "Vikingr", koska he korostivat sanoissaan r-kirjainta. Sana "viikingit" viittaa historiantutkijoiden suosimaan englanninkieliseen versioon muinaisesta termistä.

Vanhan norjan kielessä termi "Vikingr" viittasi mieheen, joka oli kotoisin "Vikistä" tai tietystä lahdesta Norjassa. Yleensä Vikingr osallistui näihin meriseikkailuihin, eikä sillä varsinaisesti viitattu skandinaaveihin.

Toisen teorian mukaan "Vik" liittyy Lounais-Norjaan, josta monet viikingit olivat kotoisin.

Päätelmä

Koska viikingit eivät jättäneet jälkeensä mitään kirjallisia tekstejä, voimme vain käyttää apuna Euroopan muista kansoista saatuja viitteitä.

Lopuksi voidaan todeta, että he eivät kuuluneet mihinkään tiettyyn ryhmään, klaaniin tai alueeseen. Termi "viikinki" on peräisin vanhasta norjasta, vaikka sillä onkin nykyään eri merkitys.