Muinaisen Egyptin aseet

Egyptin sotilaat ovat ottaneet käyttöön monenlaisia muinaisia aseita koko Egyptin pitkän kirjatun historian ajan. Egyptin alkuaikoina Egyptin arsenaalia hallitsivat työstetyt kivi- ja puuaseet.

Tyypillisiä aseita, joita käytettiin Egyptin varhaisissa kahakoissa ja taisteluissa, olivat kivimailat, nuijat, keihäät, heittokepit ja silmukat. Myös jousia valmistettiin paljon, ja niissä käytettiin hiutaloituja kivinuolenkärkiä.

Noin 4000 eKr. egyptiläiset alkoivat tuoda Punaisenmeren obsidiaania kauppareittiensä kautta. Tästä uskomattoman terävästä tuliperäisestä lasista valmistettiin teriä aseisiin. Obsidiaanilasi on ominaisuuksiltaan terävämpää ja terävämpi kuin terävimmätkin metallit. Näitä ilmiömäisen ohuita ja partaveitsenteräviä teriä käytetään vielä nykyäänkin skalpelleina.

Sisällysluettelo

Faktoja muinaisen Egyptin aseista

• Varhaisiin aseisiin kuuluivat kivimailat, nuijat, keihäät, heittokepit ja ritsat.
• Muinaiset egyptiläiset kehittivät asevarustustaan mukauttamalla vihollistensa käyttämiä aseita ja ottamalla kaapattuja aseita asevarastoonsa.
• Egyptin armeijan tehokkain hyökkäysase oli sen nopeat kahden miehen vaunut.
• Muinaisen Egyptin jouset valmistettiin alun perin eläinten sarvista, jotka oli yhdistetty puulla ja nahalla keskellä.
• Nuolenkärjet olivat piikiveä tai pronssia.
• Noin vuoteen 2050 eKr. asti muinaisen Egyptin armeijat varustettiin pääasiassa puu- ja kiviaseilla.
• Kevyempiä ja terävämpiä pronssiaseita kehitettiin noin 2050 eaa.
• Rauta-aseet tulivat käyttöön noin 1550 eaa. tienoilla.
• Egyptiläisten taktiikka perustui rintamahyökkäyksiin ja pelotteluun.
• Kun muinaiset egyptiläiset valloittivat naapurivaltioita Nubiassa, Mesopotamiassa ja Syyriassa ja sulauttivat niiden alamaiset, teknologian ja rikkaudet, Egyptin valtakunta nautti pitkistä rauhankausista.
• Suuri osa muinaisen Egyptin vauraudesta tuli pikemminkin maataloudesta, jalometallien louhinnasta ja kaupasta kuin valloituksista.

Pronssikausi ja standardointi

Kun Ylä- ja Ala-Egyptin valtaistuimet yhdistyivät ja niiden yhteiskunta vakiintui noin vuonna 3150 eaa., egyptiläiset soturit olivat ottaneet käyttöönsä pronssiaseet. Pronssista valettiin kirveitä, moukareita ja keihäänkärkiä. Egyptissä otettiin myös käyttöön komposiittijouset armeijansa käyttöön tähän aikaan.

Seuraavina vuosisatoina faaraoiden vakiinnuttaessa valta-asemaansa muinaisen Egyptin sosiaalisessa, taloudellisessa, poliittisessa ja uskonnollisessa rakenteessa he ryhtyivät toimenpiteisiin asevarustelun standardoimiseksi, loivat varuskuntien arsenaaleja ja varastoivat aseita käytettäväksi ulkomailla toteutettavia sotaretkiä tai vihollisen hyökkäyksiä varten. He lainasivat myös asejärjestelmiä kohtaamisista hyökkäävien heimojen kanssa.

Muinaisen Egyptin armeijan hyökkäysaseet

Muinaisten egyptiläisten lainaama ehkä ikonisin ja mahtavin asejärjestelmä oli vaunut. Nämä kahden miehen asejärjestelmät olivat nopeita ja erittäin liikkuvia, ja ne osoittautuivat yhdeksi heidän tehokkaimmista hyökkäysaseistaan.

Egyptiläiset rakensivat vaununsa kevyemmiksi kuin aikalaisensa. Egyptiläisissä vaunuissa oli kuljettaja ja jousimies. Kun vaunut ryntäsivät kohti vihollisen muodostelmaa, jousimiehen tehtävänä oli tähdätä ja ampua. Hyvä egyptiläinen jousimies pystyi ampumaan nuolen kahden sekunnin välein. Tämä liikkuvan tykistön taktinen käyttö mahdollisti sen, että egyptiläiset joukot pystyivät antamaan jatkuvan tulituksen viholliselle.nuolet ilmaan, jotta ne putoaisivat vihollisen päälle kuin tappavat raekivet.

Egyptiläisten vaunut olivat pikemminkin asealusta kuin varsinainen rynnäkköase. Nopeat ja kevyet egyptiläiset vaunut kiersivät asemiinsa aivan vihollisensa jousilaukauksen ulottumattomissa, suihkuttivat vastustajansa nuolilla tehokkaammilla ja kauaskantoisemmilla yhdistelmäjousillaan ja vetäytyivät sitten turvallisesti, ennen kuin vihollinen ehti aloittaa vastahyökkäyksen.

Ei ihme, että vaunuista tuli nopeasti välttämättömiä egyptiläisille armeijoille. Niiden häiritsevät iskut demoralisoivat vastapuolen armeijan, jolloin se tunsi itsensä haavoittuvaksi vaunuhyökkäyksille.

Vuonna 1274 eaa. Kadeksen taistelussa noin 5 000-6 000 vaunun kerrotaan pamputtaneen toisiaan. Kadeksessa raskaampia kolmimiehisiä heettiläisiä vaunuja vastustivat nopeammat ja ketterämmät egyptiläiset kaksimiehiset vaunut, mikä oli luultavasti historian suurin vaunutaistelu. Molemmat osapuolet voittivat taistelun, ja Kadeksen taistelu johti ensimmäisten tunnettujen kansainvälisten rauhansopimusten allekirjoittamiseen.

Voimakkaiden yhdistelmäjousiensa lisäksi egyptiläisillä vaununkuljettajilla oli käytössään keihäitä lähitaistelua varten.

Tutankhamonin kuva muinaisegyptiläisissä vaunuissa.

Egyptiläiset jouset

Jousi oli Egyptin armeijan tukipilari koko maan pitkän sotahistorian ajan. Jousen kestävä suosio johtui osittain siitä, että Egyptin vastustajilla ei ollut suojaavaa haarniskaa ja että heidän joukkonsa käyttivät paahtavaa ja kosteaa ilmastoa.

Muinaisen Egyptin sotilaat käyttivät sekä tavallista pitkäjousipyssyä että monimutkaisempaa komposiittijousipyssyä jatkuvasti koko sotilaallisen valta-asemansa ajan. Dynastiaa edeltävällä kaudella alkuperäiset hiutaloidut kiviset nuolenkärjet korvattiin obsidiaanilla. Vuoteen 2000 eKr. mennessä obsidianin näyttävät syrjäyttäneen pronssiset nuolenkärjet.

Lopulta kotimaassa taottuja rautanuolenkärkiä alettiin käyttää egyptiläisissä armeijoissa noin vuonna 1000 eKr. Suurin osa Egyptin jousimiehistä marssi jalan, mutta jokaisessa egyptiläisessä vaunussa oli jousimies. Jousimiehet tarjosivat liikkuvaa tulivoimaa ja toimivat vaunujoukkueissa etäisyyksillä. Vaunuihin kiinnitettyjen jousimiesten kantaman ja nopeuden vapauttaminen mahdollisti Egyptin taktisen aseman monilla taistelukentillä. Egyptin tulijoukot olivat myösvärväsi palkkasotilaidensa joukkoon nubialaisia jousimiehiä, jotka kuuluivat heidän parhaimpiin jousimiehiinsä.

Egyptiläiset miekat, anna Khopeshin sirppimiekka

Khopesh on vaunujen ohella epäilemättä Egyptin armeijan tunnetuin ase. Khopeshin tunnusomainen piirre on sen paksu, noin 60 senttimetrin eli kahden jalan mittainen puolikuun muotoinen terä.

Khopesh oli paksun, kaarevan teränsä ansiosta viiltävä ase, ja sitä valmistettiin useissa eri tyyleissä. Eräässä terämuodossa terän päässä on koukku, jonka avulla se voi tarttua vastustajaan, hänen kilpeensä tai aseeseensa ja vetää hänet lähemmäs tappavaa iskua varten. Toisessa versiossa terään on valettu hieno kärki, jonka avulla se voi puukottaa vastustajaa.

Khopeshin yhdistelmäversiossa yhdistyvät kärki ja koukku, minkä ansiosta sen haltija voi vetää vastustajan kilven alas ennen kuin hän iskee Khopeshin kärjen vihollisensa sisään. Khopesh ei ole herkkä ase, vaan se on suunniteltu aiheuttamaan tuhoisia haavoja.

Muinaisen Egyptin Khopesh-miekka.

Kuvan lähde: Dbachmann [CC BY-SA 3.0], Wikimedia Commonsin kautta.

Egyptiläiset keihäät

Keihäsmiehet olivat Egyptin säännöllisen armeijan toiseksi suurin joukko jousimiesten jälkeen. Keihäät olivat verrattain halpoja ja yksinkertaisia valmistaa, ja Egyptin asevelvollisten sotilaiden käyttökoulutus oli vähäistä.

Vaununkuljettajat kantoivat keihäitä myös toissijaisina aseina ja pitääkseen vihollisen jalkaväen loitolla. Kuten nuolikärkien kohdalla, egyptiläiset keihäänkärjet vaihtelivat kiven, obsidiaanin ja kuparin välillä, kunnes lopulta päädyttiin rautaan.

Egyptiläiset taisteluakselit

Taistelukirves oli jälleen yksi muinaisen Egyptin sotilasjoukkojen käyttöön ottama lähitaisteluase. Varhaiset egyptiläiset taistelukirveet ovat peräisin noin vuodelta 2000 eaa. Vanhan valtakunnan ajalta. Nämä taistelukirveet valettiin pronssista.

Taistelukirveiden puolikuun muotoiset terät kiinnitettiin pitkiin puisiin kahvoihin tehtyihin uriin. Näin saatiin aikaan heikompi liitos kuin niiden kilpailijoiden valmistamien kirveiden, joiden kirveen päähän oli tehty reikä, jonka läpi kahva mahtui. Egyptiläiset taistelukirveet osoittautuivat arvokkaiksi, kun niillä voitiin pilkkoa vihollisen tuohon aikaan käytetyt kilvet ennen kuin ne viiltivät panssaroimattomia joukkoja.

Kun egyptiläinen armeija kohtasi hyökkäävät hyskot ja merikansat, he huomasivat kuitenkin nopeasti, että heidän kirveensä olivat riittämättömiä, ja muuttivat niiden rakennetta. Uudemmissa versioissa kirveen kahvaa varten oli päähän tehty reikä, ja ne osoittautuivat aiempia malleja huomattavasti kestävämmiksi. Egyptiläisiä kirveitä käytettiin ensisijaisesti käsikirveinä, mutta niitä voitiin kuitenkin heittää melko tarkasti.

Egyptiläiset miekat

Koska muinaisen Egyptin jalkaväki joutui useimmiten lähitaisteluun, heidän sotilaansa käyttivät vastustajiaan vastaan usein nuijia. Taistelukirveen edeltäjässä nuijassa on puiseen kahvaan kiinnitetty metallipää.

Egyptiläiset versiot nuijanpäästä olivat sekä pyöreitä että pallomaisia. Pyöreissä nuijanpäissä oli terävä särmä, jota käytettiin viiltämiseen ja hakkaamiseen. Pallomaisissa nuijanpäissä oli tyypillisesti päähän upotettuja metalliesineitä, joiden avulla ne pystyivät repimään ja repimään vastustajiaan.

Kuten egyptiläiset taistelukirveet, myös nuijamiehet osoittautuivat erittäin tehokkaiksi lähitaistelussa.

Faarao Narmer, kädessään muinaisegyptiläinen keihäs.

Keith Schengili-Roberts [CC BY-SA 3.0], Wikimedia Commonsin kautta.

Egyptiläiset veitset ja tikarit

Kiviveitset ja tikarit täydensivät egyptiläisten henkilökohtaisten lähitaisteluaseiden täydennystä.

Muinaisen Egyptin sotilaallinen puolustusaseistus

Muinaiset egyptiläiset käyttivät faaraon vihollisia vastaan käymissään sotaretkissä sekä henkilökohtaista suojelua että puolustusaseita.

Jalkaväen tärkeimmät puolustusaseet olivat kilvet. Kilvet valmistettiin yleensä puukehikosta, joka oli päällystetty karkaistulla nahalla. Varakkaammilla sotilailla, erityisesti palkkasotureilla, oli varaa pronssi- tai rautakilviin.

Vaikka kilpi tarjosi keskivertosotilaalle ylivoimaisen suojan, se rajoitti vakavasti liikkuvuutta. Nykyaikaiset kokeet osoittivat selvästi, että egyptiläinen nahkakilpi oli taktisesti tehokkaampi ratkaisu suojan tarjoamiseen:

• Nahkapäällysteiset puiset kilvet olivat huomattavasti kevyempiä ja mahdollistivat suuremman liikkumisvapauden.
• Karkaistu nahka pystyi joustavuutensa ansiosta paremmin torjumaan nuolien ja keihäiden kärkiä.
• Metallikilvet murtuivat ja pronssikilvet halkeilivat kahtia toistuvien iskujen vaikutuksesta.
• Metalli- tai pronssikilvet tarvitsivat kilvenkantajan, kun taas soturi saattoi pitää nahkakilpeään toisessa kädessä ja taistella toisella kädellä.
• Nahkakilvet olivat myös huomattavasti halvempia valmistaa, joten useammat sotilaat voitiin varustaa niillä.

Muinaisessa Egyptissä käytettiin harvoin vartalopanssaria vallitsevan kuuman ilmaston vuoksi. Monet sotilaat valitsivat kuitenkin nahkasuojan elintärkeiden elintensä suojaksi vartalon ympärille. Ainoastaan faaraot käyttivät metallihaarniskoja, ja silloinkin vain vyötäröstä ylöspäin. Faaraot taistelivat vaunuista, jotka suojasivat heidän alaraajojaan.

Egyptissä kypärät valmistettiin metallista, ja ne oli koristeltu koristeellisesti, mikä merkitsi kantajan asemaa.

Muinaisen Egyptin sotilaalliset projektiiliaseet

Muinaisegyptiläiset käyttivät ampuma-aseinaan keihäitä, ritsoja, kiviä ja jopa bumerangeja.

Muinaiset egyptiläiset käyttivät keihäitä enemmän kuin keihäitä. Keihäät olivat kevyempiä, helpompia kuljettaa ja yksinkertaisempia valmistaa. Rikkoutuneet tai kadonneet keihäät oli helpompi korvata kuin keihäät.

Ritsat olivat yleisiä projektiiliaseita. Ne oli helppo valmistaa, ne olivat kevyitä ja siten hyvin kannettavia, ja niiden käyttö vaati vain vähän koulutusta. Ammuksia oli helposti saatavilla, ja kun sotilas hallitsi aseensa, ne osoittautuivat yhtä tappaviksi kuin nuoli tai keihäs.

Egyptiläiset bumerangit olivat melko alkeellisia. Muinaisessa Egyptissä bumerangit olivat tuskin muuta kuin karkeasti muotoiltuja, painavia keppiä. Koristeellisia bumerangeja kutsutaan usein heittokeppeiksi, ja ne löydettiin kuningas Tutankhamonin haudan hautakammiosta hautajaistavaroiden joukosta.

Tutankhamonin haudasta löytyneiden egyptiläisten bumerangien jäljennökset.

Dr. Günter Bechly [CC BY-SA 3.0], Wikimedia Commonsin kautta

Menneisyyden pohtiminen

Oliko muinaisten egyptiläisten hidas innovaatiovauhti aseiden ja taktiikoiden osaltaan vaikuttanut siihen, että he olivat haavoittuvaisia hyksosien hyökkäykselle?

Otsikkokuvan kohteliaisuus: Nordisk familjebok [Public domain], Wikimedia Commonsin kautta.