Muinaisen Egyptin valtakunnan rappio ja tuhoaminen

Sisällysluettelo

Muinaisen Egyptin valtakunta, sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme, syntyi Uuden valtakunnan aikana (noin 1570-1069 eaa.) Tämä oli muinaisen Egyptin vaurauden, vallan ja sotilaallisen vaikutusvallan huippuaikaa.

Huippuvuosinaan Egyptin valtakunta ulottui idässä nykyisen Jordanian itäpuolella länteen Libyaan ja pohjoisessa Syyriaan ja Mesopotamiaan Niiliä pitkin eteläisimmälle rajalleen Sudaniin.

Mikä tekijöiden yhdistelmä saattoi johtaa muinaisen Egyptin kaltaisen voimakkaan ja dynaamisen sivilisaation tuhoon? Mitkä tekijät heikensivät muinaisen Egyptin sosiaalista yhteenkuuluvuutta, heikensivät sen sotilaallista voimaa ja horjuttivat faaraon arvovaltaa?

Sisällysluettelo

Faktoja muinaisen Egyptin valtakunnan tuhosta

Muinaisen Egyptin rappioon vaikuttivat useat tekijät
Varallisuuden kasvava keskittyminen aristokratiaan ja uskonnollisiin kultteihin johti laajaan tyytymättömyyteen taloudellista epätasa-arvoa kohtaan.
Samoihin aikoihin suuret ilmastolliset muutokset pilasivat sadot ja aiheuttivat nälänhädän, joka hävitti Egyptin väestön.
Hajaannuttava sisällissota yhdistettynä peräkkäisiin assyrialaishyökkäyksiin heikensivät Egyptin armeijan voimaa, mikä avasi tien Persian valtakunnan hyökkäykselle ja Egyptin faaraon valtaannousulle.
Kristinuskon ja kreikkalaisten aakkosten käyttöönotto Ptolemaiosten dynastian aikana mursi muinaisen Egyptin kulttuuri-identiteetin.
Muinaisen Egyptin valtakunta kesti lähes 3 000 vuotta, ennen kuin Rooma liitti Egyptin maakunnakseen.

Muinaisen Egyptin rappio ja tuho

Harhaoppisen kuningas Akenatenin 18. dynastian aikaiset levottomuudet olivat pitkälti vakiintuneet ja kääntyneet päinvastaisiksi 19. dynastiaan mennessä. 20. dynastian (n. 1189 eaa. - 1077 eaa.) alkaessa oli kuitenkin havaittavissa merkkejä taantumasta.

Katso myös: Auringon symboliikka (Top 6 merkitystä)

Vaikka menestyksekäs Ramses II ja hänen seuraajansa Merneptah (1213-1203 eaa.) olivat molemmat kukistaneet hyksosien tai merikansojen hyökkäykset, tappiot eivät olleet osoittautuneet ratkaiseviksi. Merikansat palasivat voimalla 20. dynastian aikana Ramses III:n aikana. Jälleen kerran egyptiläisen faaraon oli pakko ryhtyä sotaan.

Ramses III kukisti merikansat ja karkotti ne Egyptistä, mutta hinta oli kuitenkin tuhoisa sekä ihmishenkien että resurssien osalta. Tämän voiton jälkeen on selviä todisteita siitä, että egyptiläisen työvoiman väheneminen vaikutti pahasti Egyptin maataloustuotantoon ja erityisesti sen viljantuotantoon.

Taloudellisesti valtakunta oli vaikeuksissa. Sota oli tyhjentänyt Egyptin kerran yltäkylläisen kassan, ja poliittinen ja yhteiskunnallinen sekasorto vaikutti kauppasuhteisiin. Lisäksi merikansojen lukemattomien alueen muihin valtioihin tekemien hyökkäysten kumulatiivinen vaikutus johti taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen sekasortoon koko alueella.

Ilmastonmuutokseen vaikuttavat tekijät

Niilin joki tulviessaan ja sen heijastus auringonlaskun aikaan.

Rasha Al-faky / CC BY

Muinaisen Egyptin valtakunnan perustana oli maanviljelys. Niilin vuotuiset tulvat nuorensivat joen rannoilla kulkevaa viljelysmaakaistaletta. Valtakunnan loppua kohti Egyptin ilmasto muuttui kuitenkin yhä epävakaammaksi.

Noin sadan vuoden ajan Egyptiä vaivasi epäsäännöllinen kuivuus, Niilin vuotuiset tulvat muuttuivat epäluotettaviksi ja vedenpinnat laskivat vähäisten sateiden vuoksi. Kylmät sääjaksot rasittivat myös Egyptin lämpimiä viljelykasveja, mikä vaikutti satoihin.

Yhdessä nämä ilmastotekijät aiheuttivat laajalle levinneen nälänhädän. Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että sadattuhannet muinaiset egyptiläiset ovat saattaneet kuolla nälkään tai kuivumiseen.

Antiikin ilmastoasiantuntijat pitävät Niilin matalaa vedenkorkeutta keskeisenä tekijänä muinaisen Egyptin taloudellisen vallan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkenemisen taustalla. Egyptin valtakunnan myöhempinä aikoina Niilin kahden tai kolmen vuosikymmenen ajan jatkunut epäsäännöllinen tulviminen näyttää kuitenkin tuhonneen satoja ja näännyttäneen tuhansia ihmisiä nälkään, mikä johti tuhoisaan väestökatoon.

Taloudelliset tekijät

Runsauden aikana muinaisen Egyptin yhteiskunnan taloudellisten hyötyjen epätasainen jakautuminen peitettiin paperilla. Valtion vallan murentuessa tämä taloudellinen epätasapaino kuitenkin horjutti muinaisen Egyptin sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ajoi sen tavalliset kansalaiset tiensä päähän.

Samaan aikaan Amunin kultti oli jälleen vaurastunut, ja nyt se kilpaili jälleen faraon kanssa poliittisessa ja taloudellisessa vaikutusvallassa. Viljelykelpoisen maan keskittyminen temppelien käsiin vähensi maanviljelijöiden oikeuksia. Egyptologit arvioivat, että kultit omistivat jossain vaiheessa 30 prosenttia Egyptin maasta.

Kun muinaisen Egyptin uskonnollisen eliitin ja laajemman väestön väliset taloudelliset erot kasvoivat, kansalaisten erimielisyydet lisääntyivät. Rikkauksien jakamista koskevat ristiriidat heikensivät myös lahkojen uskonnollista auktoriteettia. Tämä iski egyptiläisen yhteiskunnan ytimeen.

Näiden sosiaalisten ongelmien lisäksi loputtomalta vaikuttava sotien sarja osoittautui valtavan kalliiksi.

Laajamittaisen sotilaallisen laajentumisen rahoittaminen näennäisesti loputtomalta vaikuttavaa konfliktisarjaa varten rasitti hallituksen taloudellista rakennetta ja horjutti entisestään faaraon taloudellista valtaa, mikä heikensi valtiota kohtalokkaasti. Näiden taloudellisten sokkien kumulatiiviset vaikutukset heikensivät Egyptin kestokykyä ja altistivat sen katastrofaaliselle epäonnistumiselle.

Poliittiset tekijät

Taloudellisten ja luonnonvarojen krooninen puute vähensi vähitellen Egyptin aikoinaan voimakkaan voimanjakokyvyn. Useat keskeiset poliittiset tapahtumat muuttivat dramaattisesti Egyptin eliitin valtatasapainoa, mikä johti hajanaisen kansakunnan syntyyn.

Ensinnäkin faraon aikoinaan hallitseva ja kyseenalaistamaton asema oli muuttumassa. 20. dynastian mahdollisesti viimeisen suuren faraon Ramses III:n (noin 1186-1155 eaa.) murha loi valtatyhjiön.

Katso myös: Kuningatar Nefertari

Vaikka Ramses III oli kyennyt pelastamaan Egyptin romahdukselta merikansojen mullistuksen aikana, kun muut valtakunnat olivat myöhäispronssikaudella kaatumassa, hyökkäysten aiheuttamat vahingot vaativat veronsa Egyptiltä. Kun Ramses III murhattiin, kuningas Amenmesse irtautui valtakunnasta ja Egypti jakautui kahtia.

Pitkittyneen sisällissodan ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen, joilla pyrittiin yhdistämään muinainen Egypti uudelleen, valtakunta pysyi jakautuneena ja sitä hallitsi kilpailevien aluehallitusten välinen löyhä liitto.

Sotilaalliset tekijät

Nykyaikainen löyhä tulkinta Kairon faraonisessa kylässä taistelukohtauksesta Ramesseumin muurilla olevasta Ramses II:n Suuren Kadeshin reliefistä.

Katso sivulta tekijä / Public domain

Kalliit sisällissodat heikensivät merkittävästi muinaisen Egyptin valtakunnan sotilaallista voimaa, mutta useat tuhoisat ulkoiset konfliktit johtivat siihen, että valtakunta menetti lisää työvoimaa ja sotilaallisia voimavaroja, mikä lopulta johti sen täydelliseen romahdukseen ja lopulta sen liittämiseen Roomaan.

Ulkoisten uhkien vaikutusta pahensi sisäinen sekasorto, joka ilmeni kansalaislevottomuuksina, laajalle levinneenä hautaryöstönä ja laajalle levinneenä korruptiona julkisessa ja uskonnollisessa hallinnossa.

Vuonna 671 eaa. aggressiivinen Assyrian valtakunta valloitti Egyptin. He hallitsivat siellä noin vuoteen 627 eaa. Assyrian valtakunnan pimennyttyä vuonna 525 eaa. Persialainen Akhamenidien valtakunta valloitti Egyptin. Egyptin oli määrä kokea persialaisten hallintoa lähes vuosisadan ajan.

Tämä persialaisten vallan kausi katkesi vuonna 402 eaa., kun joukko nousevia dynastioita sai Egyptin itsenäisyyden takaisin. 3. dynastian oli määrä olla viimeinen egyptiläinen dynastia, jonka jälkeen persialaiset saivat Egyptin takaisin hallintaansa, mutta Aleksanteri Suuri syrjäytti heidät vuonna 332 eaa., kun Aleksanteri perusti Ptolemaiosten dynastian.

Loppupeli

Tämä pitkittyneiden taloudellisten ja poliittisten levottomuuksien ja tuhoisien ilmastomuutosten kausi päättyi siihen, että Egypti menetti suvereniteettinsa suurimmassa osassa aluettaan ja siitä tuli Persian valtakunnan maakunta. Satojentuhansien ihmisten kuoltua egyptiläinen kansa suhtautui yhä vihamielisemmin sekä poliittisiin että uskonnollisiin johtajiinsa.

Kaksi muuta muutostekijää tuli nyt mukaan. Kristinusko alkoi levitä Egyptissä ja toi mukanaan kreikkalaiset aakkoset. Uusi uskonto lopetti monet muinaiset sosiaaliset käytännöt, kuten vanhan uskonnon ja muumioinnin. Tällä oli syvällinen vaikutus egyptiläiseen kulttuuriin.

Vastaavasti kreikkalaisten aakkosten laajamittainen omaksuminen erityisesti Ptolemaiosten dynastian aikana johti siihen, että hieroglyfien jokapäiväinen käyttö vähitellen väheni ja että hallitseva dynastia ei kyennyt puhumaan egyptin kieltä eikä kirjoittamaan hieroglyfeillä.

Vaikka Rooman pitkällisen sisällissodan lopputulos lopetti lopulta itsenäisen muinaisen Egyptin valtakunnan, nämä seismiset kulttuuriset ja poliittiset muutokset merkitsivät muinaisen Egyptin lopullista tuhoa.

Menneisyyden pohtiminen

Egyptin valtakunnan nousun taustalla oli 3000 vuoden ajan elinvoimainen muinainen egyptiläinen kulttuuri. Vaikka valtakunnan vauraus, valta ja sotilaallinen voima kasvoivat ja heikkenivät, se säilytti pitkälti itsenäisyytensä, kunnes ilmastonmuutoksen, taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten tekijöiden yhdistelmä johti lopulta sen rappeutumiseen, hajanaisuuteen ja tuhoon.

Otsikkokuvan kohteliaisuus: Internet Archive Book Images [Ei rajoituksia], Wikimedia Commonsin kautta.

David Meyer

Jeremy Cruz, intohimoinen historioitsija ja kouluttaja, on luova mieli historian ystäville, opettajille ja heidän oppilailleen tarkoitetun kiehtovan blogin takana. Jeremyllä on syvään juurtunut rakkaus menneisyyteen ja horjumaton sitoutuminen historiallisen tiedon levittämiseen, joten hän on vakiinnuttanut asemansa luotettavana tiedon ja inspiraation lähteenä.Jeremyn matka historian maailmaan alkoi hänen lapsuudessaan, kun hän ahmi innokkaasti jokaista historiallista kirjaa, jonka hän sai käsiinsä. Muinaisten sivilisaatioiden tarinoista, keskeisistä ajanhetkistä ja maailmaamme muovanneista henkilöistä kiehtovana hän tiesi jo pienestä pitäen, että hän halusi jakaa tämän intohimon muiden kanssa.Saatuaan muodollisen historian koulutuksensa Jeremy aloitti opettajan uran, joka kesti yli vuosikymmenen. Hänen sitoutumisensa edistää rakkautta historiaan opiskelijoidensa keskuudessa oli horjumaton, ja hän etsi jatkuvasti innovatiivisia tapoja sitouttaa ja vangita nuoria mieliä. Hän tunnusti teknologian potentiaalin tehokkaana koulutustyökaluna ja käänsi huomionsa digitaaliseen maailmaan ja loi vaikutusvaltaisen historiabloginsa.Jeremyn blogi on osoitus hänen omistautumisestaan tehdä historiasta kaikkien saatavilla ja kiinnostava. Kaunopuheisen kirjoituksensa, huolellisen tutkimuksensa ja eloisan tarinankerronnansa avulla hän puhaltaa eloa menneisyyden tapahtumiin ja antaa lukijoille mahdollisuuden tuntea ikään kuin he todistaisivat historian kehittymistä ennenheidän silmänsä. Olipa kyseessä harvoin tunnettu anekdootti, syvällinen analyysi merkittävästä historiallisesta tapahtumasta tai vaikutusvaltaisten henkilöiden elämän tutkiminen, hänen kiehtovat tarinansa ovat keränneet omistautunutta seuraajaa.Bloginsa lisäksi Jeremy on myös aktiivisesti mukana erilaisissa historian säilyttämistoimissa ja tekee tiivistä yhteistyötä museoiden ja paikallisten historiallisten yhdistysten kanssa varmistaakseen, että menneisyytemme tarinat turvataan tuleville sukupolville. Hän tunnetaan dynaamisista puheenvuoroistaan ja työpajoistaan opettajille, ja hän pyrkii jatkuvasti innostamaan muita syventymään historian rikkaaseen kuvakudosseen.Jeremy Cruzin blogi on osoitus hänen horjumattomasta sitoutumisestaan tehdä historiasta saatavilla, mukaansatempaava ja merkityksellinen nykypäivän nopeatempoisessa maailmassa. Hänen uskomattomalla kyvyllään kuljettaa lukijat historiallisten hetkien ytimeen, hän edistää edelleen rakkautta menneisyyteen historian harrastajien, opettajien ja heidän innokkaiden oppilaidensa keskuudessa.