Päivittäinen elämä muinaisessa Egyptissä

Kun ajattelemme muinaisia egyptiläisiä, mieleemme tulee helpoimmin kuva työläislaumoista, jotka raatavat kolossaalista pyramidia ruoskia heiluttavien valvojien painostaessa heitä raa'asti eteenpäin. Vaihtoehtoisesti kuvittelemme egyptiläisten pappien lausuvan rukouksia, kun he vehkeilevät muumion herättämiseksi henkiin.

Onneksi muinaisten egyptiläisten todellisuus oli aivan toisenlainen. Useimmat egyptiläiset uskoivat, että elämä muinaisessa Egyptissä oli niin jumalallisen täydellistä, että heidän näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä oli heidän maallisen elämänsä ikuinen jatkumo.

Egyptin kolossaalisia monumentteja, upeita temppeleitä ja ikuisia pyramideja rakentaneille käsityöläisille ja työläisille maksettiin hyvä palkka heidän taidostaan ja työstään. Käsityöläiset tunnustettiin ammattinsa mestareiksi.

Sisällysluettelo

Faktoja muinaisen Egyptin jokapäiväisestä elämästä

• Muinaisen Egyptin yhteiskunta oli hyvin konservatiivinen ja hyvin kerrostunut predynastisesta kaudesta (noin 6000-3150 eaa.) lähtien.
• Useimmat muinaiset egyptiläiset uskoivat elämän olevan niin jumalallisen täydellistä, että heidän näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä oli heidän maallisen olemassaolonsa ikuinen jatkumo.
• Muinaiset egyptiläiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, jossa kuolema oli vain siirtymäkausi.
• Egyptin talous käytti vaihtokauppajärjestelmää aina persialaisten hyökkäykseen asti noin 525 eaa., ja se perustui maanviljelyyn ja karjankasvatukseen.
• Egyptin jokapäiväisessä elämässä keskityttiin nauttimaan ajasta maan päällä niin paljon kuin mahdollista.
• Muinaiset egyptiläiset viettivät aikaa perheen ja ystävien kanssa, pelasivat pelejä ja urheilivat sekä osallistuivat festivaaleihin.
• Kodit rakennettiin auringossa kuivatuista savitiilistä, ja niissä oli tasakatto, mikä teki niistä viileämpiä sisältä ja mahdollisti ihmisten nukkumisen katolla kesällä.
• Taloissa oli keskipihoja, joissa ruoanlaitto tapahtui.
• Muinaisessa Egyptissä lapset käyttivät harvoin vaatteita, mutta heillä oli usein kaulassaan suojaavia amuletteja, sillä lapsikuolleisuus oli korkea.

Heidän uskonsa kuolemanjälkeiseen elämään

Egyptiläisten valtiolliset muistomerkit ja jopa heidän vaatimattomat henkilökohtaiset hautansa rakennettiin kunnioittamaan heidän elämäänsä. Näin tunnustettiin, että ihmisen elämällä oli riittävästi merkitystä, jotta hänet muistettaisiin ikuisesti, olipa hän sitten faarao tai vaatimaton maanviljelijä.

Egyptiläisten kiihkeä usko kuolemanjälkeiseen elämään, jossa kuolema oli vain siirtymäkausi, motivoi ihmisiä tekemään elämästään ikuisesti elämisen arvoista. Näin ollen Egyptin jokapäiväisessä elämässä keskityttiin nauttimaan ajasta maan päällä niin paljon kuin mahdollista.

Taika, Ma'at ja elämän rytmi

Muinaisen Egyptin elämä olisi tunnistettavissa nykyajan yleisölle. Perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa täydennettiin peleillä, urheilulla, festivaaleilla ja lukemisella. Taikuus kuitenkin läpäisi muinaisen Egyptin maailman. Taikuus tai heka oli vanhempaa kuin heidän jumalansa ja oli elementtivoima, joka mahdollisti jumalien roolinsa suorittamisen. Egyptiläinen jumala Heka, joka toimi kaksin verroin lääketieteen jumalanaoli taikuuden ruumiillistuma.

Toinen egyptiläisen arkielämän ytimessä oleva käsite oli ma'at eli harmonia ja tasapaino. Harmoniaan ja tasapainoon pyrkiminen oli olennaisen tärkeää egyptiläisten käsitykselle siitä, miten heidän maailmankaikkeutensa toimi. Ma'at oli elämää ohjaava filosofia. Heka mahdollisti ma'atin. Pitämällä yllä tasapainoa ja harmoniaa elämässään ihmiset pystyivät elämään rauhanomaisesti rinnakkain ja tekemään yhteistyötä yhteisöllisesti.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että onnellisuus tai kasvojensa "loistaminen" sai oman sydämen syttymään tuomion hetkellä ja valaisemaan ympärillä olevia.

Muinaisen Egyptin yhteiskuntarakenne

Muinaisen Egyptin yhteiskunta oli hyvin konservatiivinen ja hyvin kerrostunut jo Egyptin predynastiselta kaudelta lähtien (noin 6000-3150 eaa.). Huipulla oli kuningas, sitten tulivat hänen visierinsä, hänen hovinsa jäsenet, "nomarkit" eli alueelliset kuvernöörit, sotilaskenraalit uuden valtakunnan jälkeen, valtion työmaiden valvojat ja talonpojat.

Sosiaalinen konservatismi johti vähäiseen sosiaaliseen liikkuvuuteen suurimman osan Egyptin historiasta. Useimmat egyptiläiset uskoivat, että jumalat olivat säätäneet täydellisen yhteiskuntajärjestyksen, joka heijasti jumalten omaa järjestystä. Jumalat olivat lahjoittaneet egyptiläisille kaiken, mitä he tarvitsivat, ja kuningas oli heidän välittäjänä parhaiten varustautunut tulkitsemaan ja toteuttamaan heidän tahtoaan.

Prädynastiselta kaudelta aina Vanhaan valtakuntaan (n. 2613-2181 eaa.) asti kuningas toimi välittäjänä jumalten ja kansan välillä. Jopa myöhäisen Uuden valtakunnan aikana (1570-1069 eaa.), jolloin tebialaiset Amunin papit olivat ohittaneet kuninkaan vallan ja vaikutusvallan, kuningasta kunnioitettiin edelleen jumalallisena. Kuninkaan vastuulla oli hallita jumalten ja ihmisten välillä.ma'atin säilyttäminen.

Muinaisen Egyptin yläluokka

Kuninkaan kuninkaallisen hovin jäsenet nauttivat samanlaisista mukavuuksista kuin kuningas, vaikkakin heillä oli vain vähän aiempaa vastuuta. Egyptin nomarkit elivät mukavasti, mutta heidän varallisuutensa riippui heidän alueensa varallisuudesta ja merkityksestä. Se, asuiko nomarkki vaatimattomassa kodissa vai pienessä palatsissa, riippui alueen varallisuudesta ja kyseisen nomarkin henkilökohtaisesta menestyksestä.

Lääkärit ja kirjurit muinaisessa Egyptissä

Muinaisen Egyptin lääkäreiden oli oltava hyvin lukutaitoisia, jotta he pystyivät lukemaan monimutkaisia lääketieteellisiä tekstejä. Siksi he aloittivat koulutuksensa kirjureina. Useimpien sairauksien uskottiin olevan peräisin jumalilta tai olevan opetus tai rangaistus. Lääkäreiden oli siis oltava tietoisia siitä, mikä paha henki, aave tai jumala saattoi olla vastuussa sairaudesta.

Aikakauden uskonnollinen kirjallisuus sisälsi muun muassa kirurgiaa, luunmurtumien korjaamista, hammaslääketiedettä ja sairauksien hoitoa käsitteleviä kirjoituksia. Koska uskonnollista ja maallista elämää ei erotettu toisistaan, lääkärit olivat tyypillisesti pappeja, kunnes myöhemmin ammatti maallistui. Naiset saattoivat harjoittaa lääketiedettä, ja naislääkärit olivat yleisiä.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että Thoth, tiedon jumala, valitsi heidän kirjanpitäjänsä, ja näin ollen kirjanpitäjät olivat erittäin arvostettuja. Kirjoittajien tehtävänä oli kirjoittaa tapahtumat ylös, jotta ne jäisivät ikuisiksi ajoiksi. Thothin ja hänen puolisonsa Seshatin uskottiin pitävän kirjanpitäjien sanat jumalten äärettömissä kirjastoissa.

Kirjurin kirjoitukset herättivät jumalien huomion ja tekivät heistä siten kuolemattomia. Kirjastojen ja kirjastonhoitajien egyptiläisen jumalattaren Seshatin uskottiin henkilökohtaisesti asettavan jokaisen kirjurin työn hyllyynsä. Useimmat kirjurit olivat miehiä, mutta oli myös naispuolisia kirjureita.

Kaikista papeista tuli kirjureita, mutta kaikista kirjureista ei tullut pappeja. Pappien oli osattava lukea ja kirjoittaa, jotta he pystyivät hoitamaan pyhiä tehtäviään, erityisesti hautajaisriittejä.

Muinaisen Egyptin armeija

Egyptin keskisen valtakunnan 12. dynastian alkuun asti Egyptissä ei ollut pysyvää ammattimaista armeijaa. Ennen tätä kehitystä armeija koostui nomarkin komentamista alueellisista asevelvollisista miliiseistä, joita komennettiin tavallisesti puolustustarkoituksiin. Nämä miliisit voitiin tarvittaessa määrätä kuninkaan käyttöön.

12. dynastian kuningas Amenemhat I (noin 1991-1962 eaa.) uudisti armeijan, loi Egyptin ensimmäisen pysyvän armeijan ja asetti sen suoraan alaisuuteensa. Tämä teko heikensi merkittävästi nomarkkien arvovaltaa ja valtaa.

Tästä lähtien armeija koostui ylemmän luokan upseereista ja alemman luokan muista sotilasarvoista. Armeija tarjosi mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun, jota ei ollut saatavilla muissa ammateissa. Faaraot, kuten Tuthmose III (1458-1425 eaa.) ja Ramesses II (1279-1213 eaa.), tekivät sotaretkiä kauas Egyptin rajojen ulkopuolelle ja laajensivat näin Egyptin valtakuntaa.

Yleensä egyptiläiset välttivät matkustamista vieraisiin valtioihin, koska he pelkäsivät, etteivät he pääsisi tuonpuoleiseen, jos he kuolisivat siellä. Tämä uskomus välittyi myös Egyptin sotilaille sotaretkillä, ja egyptiläisten kuolleiden ruumiiden palauttamisesta Egyptiin hautaamista varten tehtiin järjestelyjä. Ei ole säilynyt todisteita siitä, että naiset olisivat palvelleet armeijassa.

Muinaisen Egyptin panimot

Muinaisessa egyptiläisessä yhteiskunnassa panimot nauttivat korkeaa yhteiskunnallista asemaa. Panimotyön harjoittaminen oli avointa naisille, ja naiset omistivat ja johtivat panimoita. Varhaisegyptiläisten tietojen perusteella panimoita näyttävät myös johtaneen kokonaan naiset.

Olut oli ylivoimaisesti suosituin juoma muinaisessa Egyptissä. Vaihtotaloudessa sitä käytettiin säännöllisesti maksuna suoritetuista palveluista. Suurten pyramidien ja Gizan tasangolla sijaitsevan ruumishuonekompleksin työläiset saivat olutannoksen kolme kertaa päivässä. Oluen uskottiin yleisesti olleen jumala Osiriksen lahja Egyptin kansalle. Tenenet, egyptiläinen oluen jumalatar jasynnytys, valvoi varsinaisia panimoita.

Egyptin väestö suhtautui olueen niin vakavasti, että kun kreikkalainen faarao Kleopatra VII (69-30 eaa.) otti olutveron, hänen suosionsa laski tämän ainoan veron vuoksi jyrkemmin kuin kaikkien hänen Rooman kanssa käymiensä sotien aikana.

Muinaisen Egyptin työläiset ja maanviljelijät

Perinteisesti Egyptin talous perustui vaihtokauppajärjestelmään aina Persian invaasioon asti vuonna 525 eaa. Muinaiset egyptiläiset perustuivat pääasiassa maanviljelyyn ja karjankasvatukseen, ja heillä oli käytössä rahayksikkö, joka tunnettiin nimellä deben. Deben oli muinaisen Egyptin vastine dollarille.

Ostajat ja myyjät perustivat neuvottelunsa debeniin, vaikka varsinaista deben-kolikkoa ei lyöty. Yksi deben vastasi noin 90 grammaa kuparia. Ylellisyystavarat hinnoiteltiin hopea- tai kultadebeneillä.

Näin ollen Egyptin alempi sosiaaliluokka oli se voimanpesä, joka tuotti kaupankäynnissä käytettäviä tavaroita. Heidän hikensä ansiosta koko Egyptin kulttuuri kukoisti. Nämä talonpojat muodostivat myös vuotuisen työvoiman, joka rakensi Egyptin temppelikompleksit, muistomerkit ja Gizan suuret pyramidit.

Niilimeri tulvii joka vuosi ja teki maanviljelyn mahdottomaksi. Tämä vapautti peltotyöläiset työskentelemään kuninkaan rakennushankkeissa. He saivat palkkaa työstään.

Pyramidien, niiden ruumishuoneiden, suurten temppeleiden ja monumentaalisten obeliskien rakentaminen tarjosi Egyptin talonpoikaisluokan ehkä ainoan mahdollisen nousumahdollisuuden. Ammattitaitoisille kivimuurareille, kaivertajille ja taiteilijoille oli kova kysyntä kaikkialla Egyptissä. Heidän ammattitaitonsa oli paremmin palkattua kuin ammattitaidottomien työtovereidensa palkka, sillä he tarjosivat lihakset, joilla rakennuksia siirrettiin.rakennusten massiiviset kivet louhoksesta rakennustyömaalle.

Talonpoikien oli myös mahdollista kohottaa asemaansa hallitsemalla jokin käsityötaito, jonka avulla he saattoivat valmistaa keramiikkaa, kulhoja, lautasia, maljakoita, kanoppipurkkeja ja hautaesineitä, joita ihmiset tarvitsivat. Taitavat puusepät saattoivat myös ansaita elantonsa valmistamalla sänkyjä, säilytyslaatikoita, pöytiä, työpöytiä ja tuoleja, kun taas taidemaalareita tarvittiin palatsien, hautakammioiden, muistomerkkien ja ylemmän luokan kotien koristeluun.

Myös Egyptin alemmat luokat löysivät mahdollisuuksia kehittämällä taitojaan jalokivien ja metallien käsittelyssä sekä kuvanveistossa. Muinaisen Egyptin hienosti koristellut korut, joissa jalokiviä kiinnitettiin mieluiten koristeellisiin asetelmiin, olivat talonpoikaisluokan jäsenten tekemiä.

Nämä ihmiset, jotka muodostivat enemmistön Egyptin väestöstä, täyttivät myös Egyptin armeijan rivit, ja joissakin harvoissa tapauksissa he saattoivat pyrkiä kirjanoppineiksi. Ammatit ja yhteiskunnalliset asemat siirtyivät Egyptissä yleensä sukupolvelta toiselle.

Sosiaalisen liikkuvuuden ajatusta pidettiin kuitenkin tavoittelemisen arvoisena, ja se antoi muinaisten egyptiläisten jokapäiväiselle elämälle sekä tarkoituksen että merkityksen, joka inspiroi ja läpäisi heidän muuten hyvin konservatiivisen kulttuurinsa.

Egyptin alimman yhteiskuntaluokan pohjalla olivat maanviljelijät. Nämä ihmiset omistivat harvoin maata, jota he viljelivät, tai asuntoja, joissa he asuivat. Suurin osa maasta oli kuninkaan, nomarkkien, hovin jäsenten tai temppelipappien omaisuutta.

Yksi yleinen lause, jolla talonpojat aloittivat työpäivänsä, oli: "Työskennellään aateliselle!" Talonpoikien luokka koostui lähes yksinomaan maanviljelijöistä. Monet työskentelivät muissa ammateissa, kuten kalastuksessa tai lautturina. Egyptiläiset maanviljelijät kylvivät ja korjasivat satonsa, pitivät vaatimattoman määrän itsellään ja antoivat suurimman osan sadosta maansa omistajalle.

Useimmat maanviljelijät viljelivät yksityisiä puutarhoja, jotka olivat yleensä naisten omaisuutta miesten työskennellessä päivittäin pelloilla.

Menneisyyden pohtiminen

Säilyneet arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että kaikkien yhteiskuntaluokkien egyptiläiset arvostivat elämää ja pyrkivät nauttimaan elämästä mahdollisimman usein, aivan kuten nykyäänkin.

Otsikkokuvan tarjoaa: Kingn8link [CC BY-SA 4.0], Wikimedia Commonsin kautta.