Kauppiaat keskiajalla

Kauppiaat keskiajalla
David Meyer

Mietitkö, millaista oli elämä kauppiaana keskiajalla? Keskiajan feodaalivaltiossa ei ollut juuri muita asemia kuin maanviljelijän, papin tai ritarin asema. Mutta millainen oli kauppiaan rooli tuolloin?

Koska kauppiaat ansaitsivat rahansa myymällä tavaroita toisille ihmisille, heitä ei pidetty arvostettuina yhteiskunnan jäseninä. Kauppiaita ei useinkaan pidetty epäpyhinä ja rahanahneina ihmisinä. Tämä muuttui, kun ristiretket tekivät kaupankäynnistä ja kauppiaista olennaisen tärkeitä yhteiskunnalle.

Jos mietit, millainen rooli kauppiailla oli keskiajalla, olet tullut oikeaan paikkaan. Keskustelemme kauppiaiden roolista keskiajalla, siitä, miten kauppiaat nähtiin ja millaista kauppiaan elämä oli keskiajalla.

Sisällysluettelo

    Mikä oli kauppiaan rooli keskiajalla?

    Kauppiaita on ollut olemassa vuosisatojen ajan. Heillä oli tärkeä rooli monien muinaisten kulttuurien kehityksessä, ja he auttoivat eri kulttuureja oppimaan toisiltaan. Keskiajalla kauppiaat kuljettivat tavaroita Eurooppaan ja Euroopasta. Vaikka heidän yhteiskunnallisia tehtäviään ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin muiden, heillä oli olennainen rooli Euroopan ja muun maailman kehityksessä.

    Kauppiailla oli yhä tärkeämpi rooli Euroopassa ristiretkien aikana. Ristiretket olivat kristittyjen sotureiden joukko, joka taisteli maailmanlaajuisesti [4]. Ristiretkeläisritarit taistelivat muiden uskontojen edustajia vastaan, ja monet heidän taisteluistaan suuntautuivat Bysantin valtakuntaa vastaan.

    Kun muu Eurooppa perusti varallisuutensa siihen, kuinka paljon maata he omistivat, kauppiailla oli käteistä rahaa, joka tuli ristiretkien edetessä yhä tarpeellisemmaksi. Tämän seurauksena kauppiaiden rooli kehittyi jonkin verran vihatuista "käyttäjistä" arvostetuiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla oli oma arvonsa ja luokkansa.

    Kauppiaat kävivät kauppaa erilaisilla aineilla. Itse asiassa he kävivät kauppaa kaikella, minkä he löysivät ja jolla arvelivat olevan arvoa toiselle maalle tai kotimaahan. Matkoillaan kauppiaat keräsivät myös esineitä itselleen.

    Tämän vuoksi kauppiaat tulivat kuuluisiksi roolistaan Ranskan renessanssin aikakaudella, sillä heillä oli usein laajat taidekokoelmat matkoiltaan [2]. Kauppiaiden tehtävänä oli tuoda tavaroita ja elintarvikkeita muista maista ja myydä niitä satamissa ja markkinoilla.

    Kauppiaat eivät itse valmistaneet mitään tuotteita, vaan he olivat välikätenä tuottajien ja kuluttajien välillä. Vaikka kauppiaat kävivät aluksi kauppaa vain eloonjäämiseen tarvittavilla hyödykkeillä, he alkoivat myöhemmin käydä kauppaa arvokkaammilla ja kannattavammilla tuotteilla.

    Mausteet, silkki ja tee kuuluivat keskiajan loppuvuosien tärkeimpiin kauppatavaroihin. Näitä tuotteita myytiin aatelisille korkeaan hintaan, mikä toi kauppiaille lisää rahaa ja antoi aatelisille entistä suuremman statuksen tunteen.

    Vaikka kauppiailla oli tärkeä rooli keskiajalla ja Euroopan kehityksessä, he eivät aina olleet tervetulleita yhteiskuntaan. Miten kauppiaisiin suhtauduttiin keskiajalla?

    Miten ihmiset suhtautuivat kauppiaisiin keskiajalla?

    Kauppiailla oli keskiajalla eräänlainen huono maine. Tämä johtui ennen kaikkea tuolloin vallinneesta feodaalijärjestelmästä [3]. Feodaalijärjestelmän mukaan merkityksenne ja yhteiskunnallinen asemanne perustui siihen, kuinka paljon maata omistitte. Useimmat ammatit kuuluivat talonpojille, jotka olivat maanviljelijöitä tai leipureita tai ammattitaitoisia työläisiä.

    Maanomistajat olivat aatelisia, ritareita ja kuninkaallisia. Kuninkaallisilla ja papistoilla oli eniten valtaa maassa, ja seuraavina tulivat ritarit ja aateliset. Talonpojat työskentelivät maatiloilla ja maksoivat veroja maanomistajille, jotka saivat heiltä suojaa ja asunnon.

    Koska kauppiaat eivät sopineet silloiseen feodaalijärjestelmään, he saivat paljon huonoa julkisuutta kirkolta. Kirkon mielestä kauppiailla ei ollut kunniaa, koska heidän kaupankäyntinsä oli kannattavaa. He eivät myöskään omistaneet maata, mikä teki heistä vielä epäsuosituimpia [4].

    Kirkko nimitti kauppiaita "käyttäjiksi", koska he eivät tuottaneet omia tuotteitaan. Kristityt eivät saaneet ryhtyä kauppiaiksi, joten tämä ammatti kuului pääasiassa juutalaisille.

    Kauppiaita ei pidetty osana yhteiskuntaa, koska he eivät omistaneet omaisuutta eivätkä osallistuneet maan kehitykseen. Kauppiaita pidettiin myös itsekkäinä ja rahanälkäisinä, koska he eivät tuottaneet mitään vaan myivät muiden valmistamia tuotteita voiton tavoittelemiseksi.

    Tietenkin jotkut kauppiaat myivät maatilojensa tuotteita markkinoilla. Heihin suhtauduttiin eri tavalla kuin kansainvälisiin kauppiaisiin tai kauppiaisiin, jotka vain myivät tuotteita tekemättä työtä niiden eteen.

    Kauppiaille annetun huonon maineen vuoksi ulkomaisia kauppiaita säänneltiin tiukasti markkinoilla [1]. He joutuivat usein odottamaan useita tunteja, ennen kuin pääsivät markkinoille, jotta paikalliset kauppiaat ja kauppiaat saisivat etua tavaroidensa myynnistä. Ulkomaalaisten kauppiaiden oli myös maksettava veroja maahan tai kaupunkiin tuomistaan tavaroista.

    Kuten huomaatte, ei ole täysin totta, etteivät paikalliset ja aateliset hyötyneet mitään näistä ulkomaisista kauppiaista, sillä he saivat jonkin verran rahaa verojen kautta. Kauppiaita pidettiin kuitenkin usein alempana luokkana, ja aateliset, ritarit ja papit välttelivät kanssakäymistä heidän kanssaan, ellei se ollut välttämätöntä.

    Huonosta maineestaan huolimatta kauppiasala ja ulkomaankauppa jatkoivat kuitenkin kasvuaan kaikkialla Euroopassa, mikä tarkoittaa, että samoilla ihmisillä, jotka halveksivat kauppiaita, ei ollut ongelmia ostaa heidän myymiään ylellisyystuotteita.

    Kauppiaiden oli usein viihdytettävä aatelisia ja tehtävä heihin vaikutuksen saadakseen heidän suosionsa ja kunnioituksensa [1]. Aatelisen tuki antoi kauppiaille enemmän turvallisuutta ja asemaa yhteisössä.

    Kauppiaat alkoivat myös kuljettaa lääkkeitä eri maista, mikä auttoi eurooppalaisia saamaan uusia lääkkeitä sairauksiin, joita he eivät aiemmin voineet parantaa. Kun otetaan huomioon, miten elintärkeä rooli kauppiailla oli keskiajalla, saatat ihmetellä, miten turvallista heidän työnsä oli.

    Olivatko kauppiaat turvassa keskiajalla?

    Kun otetaan huomioon kauppiaiden huono maine, he eivät saaneet aatelisilta apua tai suojelua saapuessaan uuteen maahan tai maakuntaan. Tämä yhdistettynä siihen, että kauppiaat olivat tunnettuja siitä, että he matkustivat kalliin kaluston kanssa ja heillä oli yleensä rahaa mukanaan, tarkoitti sitä, että kauppiaana oleminen ei ollut keskiajalla turvallista työtä.

    Mitä vaaroja kauppiaat kohtasivat keskiajalla?

    Keskiajalla oli kaksi kuljetusmenetelmää: maa- ja merikuljetukset. Useimmat ulkomaiset kauppiaat matkustivat tietenkin usein meriteitse ostaessaan tavaroita ja tuodessaan niitä kotiin. Meriteitse matkustaminen oli halvempaa ja usein turvallisempaa kuin maalla matkustaminen.

    Meriteitse matkustavien kauppiaiden oli kuitenkin kamppailtava merirosvojen ja huonon sään kanssa, jotka saattoivat viivästyttää heidän matkaansa tai johtaa tuotteidensa menettämiseen, jos laiva upposi [4]. Lisäksi meriteitse matkustavien kauppiaiden piti olla poissa kuukausia kerrallaan, mikä ei ollut hyvä asia jäljelle jääneelle perheelle.

    Samoin maata pitkin matkustavilla kauppiailla oli omat ongelmansa. Rosvot ja varkaat hyökkäsivät usein kauppiaiden kimppuun heidän kolikoidensa ja tuotteidensa takia. Lisäksi kaupunkien väliset tiet olivat usein huonokuntoisia ja vaarallisia, eikä maanteitse matkustaminen keskiajalla ollut yhtä nopeaa kuin nykyään.

    Kauppiaat eivät siis koskaan olleet oikeastaan turvassa riippumatta siitä, miten he päättivät matkustaa. Kauppiaat olivat myös alttiita sairauksille ja taudeille, jotka levisivät kaupungeista, joihin he matkustivat ja joista he matkustivat. Esimerkiksi paiserutto, joka riehui Euroopassa keskiajalla, olisi vaikuttanut myös kauppiaisiin.

    Mikä oli turvallisin tapa matkustaa keskiajalla?

    Koska turvallisia kuljetusvaihtoehtoja ei ollut, saatat miettiä, mikä kuljetustapa oli kauppiaille turvallisin. Saatat yllättyä siitä, että meriteitse matkustaminen oli usein turvallisin tapa kuljettaa tavaroita keskiajalla [4].

    Laivalla matkustaminen merkitsi sitä, että voit pitää omaisuutesi turvassa ja yhdessä paikassa. Vaikka merirosvoja vaelsi valtamerillä, heitä ei ollut yhtä paljon kuin rosvoja, joita kohtasit maalla. Meri ei ollut yhtä vaarallinen kuin tiet, joita kauppiaat käyttivät kaupunkien välillä.

    Kauppiaat matkustivat usein pienemmillä veneillä Euroopan kanavia pitkin, jotka eivät olleet läheskään yhtä vaarallisia ja arvaamattomia kuin avomeri [4]. Lisäksi kauppiaat välttivät meriteitse matkustaessaan ahneiden maanomistajien yksityisomaisuuden ylittämistä.

    Katso myös: Top 15 symbolit Perseverance kanssa merkitykset

    Niinpä kauppiaat matkustivat suurimmaksi osaksi meriteitse aina kun se oli mahdollista. Tämäkään kuljetustapa ei ollut läheskään yhtä turvallinen kuin nykyään. Mutta laivalla matkustaminen oli keskiajalla halvempaa ja turvallisempaa kuin maalla matkustaminen.

    Mikä oli keskiajan suurin kauppiasteollisuus?

    Kauppiaat Hollannista ja Lähi-idästä käyvät kauppaa

    Thomas Wyck, Public domain, Wikimedia Commonsin kautta.

    Katso myös: Hallitus muinaisessa Egyptissä

    Olen maininnut joitakin esineitä, joilla kauppiaat kävivät kauppaa ja joita he kuljettivat keskiajalla. Silti muutamat esineet olivat kysytympiä kuin toiset. Kansainväliset kauppiaat ostivat ja myivät keskiajalla useimmiten seuraavia esineitä:

    • Orjuutetut ihmiset
    • Hajuvedet
    • Silkki ja muut tekstiilit
    • Hevoset
    • Mausteet
    • Kulta ja muut jalokivet
    • Nahkatuotteet
    • Eläinten nahat
    • Suola

    Näitä tuotteita kuljetettiin ja niillä käytiin kauppaa yleisesti 9. vuosisadalla [4]. Kuten näet, vaikka jotkut näistä tuotteista, kuten hevoset ja suola, olivat monien ihmisten käyttämiä, ylellisyystuotteita ostivat ja käyttivät todennäköisesti lähinnä korkeamman statuksen omaavat ihmiset. Tämä viittaa siihen, että kauppiaat palvelivat ensisijaisesti varakkaita.

    Kauppiasala jatkui koko keskiajan ja renessanssin jälkeenkin. Kauppiasala onkin todennäköisesti yksi vanhimmista vielä nykyäänkin tunnetuista ammateista. Kauppiaat olivat ensisijaisesti vastuussa Euroopan ja muiden maiden, kuten Afrikan ja Aasian, välisen kuilun kuromisesta umpeen.

    Tämän seurauksena nämä kulttuurit alkoivat sekoittua toisiinsa ja oppia toisiltaan. Kauppiaan rooli on kiistaton, kun keskustellaan siitä, miten ihmiset elivät ja oppivat keskiajalla ja miten eksoottiset ylellisyystuotteet tulivat Eurooppaan.

    Päätelmä

    Kauppiaan elämä ei ollut loisteliasta keskiajalla. Kirkko piti kauppiaita "käyttäjinä" ja moraalittomina, ja he joutuivat usein suuriin vaaroihin matkustaessaan uusiin maihin ja kaupunkeihin.

    Kauppiailla oli kuitenkin tärkeä rooli yhteiskunnassa keskiajalla ja sen jälkeen. Monet heidän kuljettamistaan tavaroista olivat välttämättömiä sekä Euroopan eliitille että talonpojille.

    Viitteet

    1. //prezi.com/wzfkbahivcq1/a-medieval-merchants-daily-life/
    2. //study.com/academy/luento/kauppias-luokka-renessanssissa-määritelmä-oppitunti-quiz.html
    3. //www.brown.edu/Departments/Italian_Studies/dweb/society/structure/merchant_cult.php
    4. //www.worldhistory.org/article/1301/trade-in-medieval-europe
    5. //dictionary.cambridge.org/dictionary/english/usurer

    Otsikkokuvan kohteliaisuus: Publisher New York Ward, Lock, Public domain, Wikimedia Commonsin kautta.




    David Meyer
    David Meyer
    Jeremy Cruz, intohimoinen historioitsija ja kouluttaja, on luova mieli historian ystäville, opettajille ja heidän oppilailleen tarkoitetun kiehtovan blogin takana. Jeremyllä on syvään juurtunut rakkaus menneisyyteen ja horjumaton sitoutuminen historiallisen tiedon levittämiseen, joten hän on vakiinnuttanut asemansa luotettavana tiedon ja inspiraation lähteenä.Jeremyn matka historian maailmaan alkoi hänen lapsuudessaan, kun hän ahmi innokkaasti jokaista historiallista kirjaa, jonka hän sai käsiinsä. Muinaisten sivilisaatioiden tarinoista, keskeisistä ajanhetkistä ja maailmaamme muovanneista henkilöistä kiehtovana hän tiesi jo pienestä pitäen, että hän halusi jakaa tämän intohimon muiden kanssa.Saatuaan muodollisen historian koulutuksensa Jeremy aloitti opettajan uran, joka kesti yli vuosikymmenen. Hänen sitoutumisensa edistää rakkautta historiaan opiskelijoidensa keskuudessa oli horjumaton, ja hän etsi jatkuvasti innovatiivisia tapoja sitouttaa ja vangita nuoria mieliä. Hän tunnusti teknologian potentiaalin tehokkaana koulutustyökaluna ja käänsi huomionsa digitaaliseen maailmaan ja loi vaikutusvaltaisen historiabloginsa.Jeremyn blogi on osoitus hänen omistautumisestaan ​​tehdä historiasta kaikkien saatavilla ja kiinnostava. Kaunopuheisen kirjoituksensa, huolellisen tutkimuksensa ja eloisan tarinankerronnansa avulla hän puhaltaa eloa menneisyyden tapahtumiin ja antaa lukijoille mahdollisuuden tuntea ikään kuin he todistaisivat historian kehittymistä ennenheidän silmänsä. Olipa kyseessä harvoin tunnettu anekdootti, syvällinen analyysi merkittävästä historiallisesta tapahtumasta tai vaikutusvaltaisten henkilöiden elämän tutkiminen, hänen kiehtovat tarinansa ovat keränneet omistautunutta seuraajaa.Bloginsa lisäksi Jeremy on myös aktiivisesti mukana erilaisissa historian säilyttämistoimissa ja tekee tiivistä yhteistyötä museoiden ja paikallisten historiallisten yhdistysten kanssa varmistaakseen, että menneisyytemme tarinat turvataan tuleville sukupolville. Hän tunnetaan dynaamisista puheenvuoroistaan ​​ja työpajoistaan ​​opettajille, ja hän pyrkii jatkuvasti innostamaan muita syventymään historian rikkaaseen kuvakudosseen.Jeremy Cruzin blogi on osoitus hänen horjumattomasta sitoutumisestaan ​​tehdä historiasta saatavilla, mukaansatempaava ja merkityksellinen nykypäivän nopeatempoisessa maailmassa. Hänen uskomattomalla kyvyllään kuljettaa lukijat historiallisten hetkien ytimeen, hän edistää edelleen rakkautta menneisyyteen historian harrastajien, opettajien ja heidän innokkaiden oppilaidensa keskuudessa.